Ei luettavaksi, vain tekninen toimenpide Google+:aa varten

Koska Google+:ssa tulee blogienkin kuvat väkisin näkyviin, laitan sinne tälläisen. Anteeksi kannaltasi turha postaus! :)

Vapaus?

Mitä on vapaus? Useimmat sanovat sitä kovasti kaipaavansa. Mutta milloin olisi todella vapaa? Helposti ajatellaan sen olevan pakkojen puuttumista. Mutta onko se sitä? Minulla on tällä hetkellä elämässäni varmaan aivan poikkeuksellisen vähän pakkoja. Silti en tunne/koe olevani ollenkaan vapaa.

Miten sitten tulisin vapaaksi? Vapaa olisin, jos en antaisi minkään sitoa minua. Jos en tuntisi onneni riippuvan ulkoisista olosuhteista. Jos en tuntisi tarvetta omistaa ainuttakaan asiaa (ei edes kattoa pääni päälle seuraavaksi yöksi), jos en tuntisi onneni olevan riippuvainen rakkaimpien ihmisten pysymisestä elämässäni. Jos voisin antaa elämäni asioiden ja ihmisten tulla ja mennä niin kuin ovat tullakseen (nauttia kiitollisena hyvistä hetkistä ja ottaen stoalaisesti hyväksyen vastaan vaikeat hetket) . Jos en olisi takertunut ajatuksiini ja asenteisiini, joiden mukaan mm. pitää olla jokseenkin terve ollakseen onnellinen. Jos en olisi takertunut uskomuksiini, että on kurjaa olla yksinäinen. Tai taipumuksiini jatkuvasti määritellä asioita hyviksi tai pahoiksi, ja sen jaon perusteella pyrkiä jatkuvasti välttämään jotain ja kahmimaan lisää jotain toista.

Haluaisinko siis todella olla vapaa? En missään nimessä. En ole siihen vielä ollenkaan valmis. Vaikka jotain pientä vapautumista hiljalleen minussa tapahtuukin, niin todella paljon minun on muututtava, jotta edes haluaisin olla vapaa. Niin paljon oman mieleni rakennelmiin olen kiintynyt ja kiinnittynyt...

Eläköön siis itse rakentamani vankeus!

Kyllä ihminen on hassu olento...:)

***

Suosittelen lämpimästi

Olen lukenut paljon hyviä (ja huonompiakin) kirjoja, joista monia olisin voinut suositella lämpimästi. Nyt viimeksi osui kirjastossa käteeni todella vaikuttava kirja:
Toivo, kirjoittaja Nais Mason.






Kirja on erittäin jännittävä, syvästi koskettava, avartava tosikertomus (ainakin meidän kirjastomme lajittelussa muistelmat/elämäkerrat). Se on kirja, joka mielestäni jokaisen kannattaisi lukea, vaikka lukisi vain yhden kirjan vuodessa.

***