Jonain päivänä, kun tilanne on meidän kannaltamme tarpeeksi sietämätön ja järjetön, olemme valmiit muutokseen. Onko se pian, onko se hidas rauhallinen muutos, vai kestääkö kauan ja täytyykö tilanteen ensin rajusti kärjistyä? Aika näyttää. Meistä jokainen vaikuttaa siihen, milloin ja miten muutos tulee.
Milloin olen valmis etsimään kaikessa win-win-ratkaisun? Milloin opin todella ymmärtämään, että vain kaikkien osapuolten kannalta hyvä ratkaisu on toimiva? Milloin avaudun luottamaan siihen, että hyvä win-win-ratkaisu aina löytyy, kun avarran mieltäni?
Olen jo niin monesti saanut kokea, että win-win todella toimii. Jo ajatuksenkin tasolla tehtynä. Kun eräänä kesäiltana pihalta kuului pitkään ärsyttävää nuorison metakkaa, ajattelin ensin, että lopettaisivat tai tulisi vaikka poliisi ja veisi pois. Sitten muistin, ettei tuo ole win-win ajatus. Mietin hetken, että mikä sitten olisi. Mieleeni tuli, että olisi hyvä, jos heillä olisi jotain sellaista kiinnostavaa puuhaa, ettei uhoiluun olisi tarvetta ja keskityin siihen ajatukseen. Tai että löytyisi jokin muu kaikille hyvä ratkaisu, eihän ensimmäisen mieleni juolahtaneen ajatuksen tarvitse olla juuri se kaikille paras. Jo parin minuutin kuluttua meteli väheni puoleen, he todellakin keksivät pitkän meluamisen jälkeen jotain huomattavasti hiljaisempaa puuhaa. Ja koko sen lopun aikaa, kun he enää olivat pihalla, äänitaso pysyi kohtuullisena! Aina muulloinkin, kun olen näihin win-win-ajatuksiin vaivautunut keskittymään, olen saanut huomata niiden toimivan. Mutta vanhat tavat eivät muutu itsestään, asennemuutos vaatii huomioimista ja keskittymistä, kerta toisensa jälkeen. Niitä näennäishelppoja pään pensaaseen työntö ratkaisuja tulee käytettyä edelleenkin niin monessa ja usein.
Muutos tulee kuitenkin, jonain päivänä ja jollain tavalla, kun aika on kypsä.
Siihen asti: jollen ole osa ratkaisua, olen osa ongelmaa...
Oikein ihania win-win-ratkaisuja toivottelen kaikille ja upeaa syksyn jatkoa!
***
