tiistai 5. huhtikuuta 2011

Kärsivällisyyden merkitys

Viime aikoina elämässäni on tapahtunut (eli olen itse tehnyt) ulkoisesti niin vähän, että vanhan kansan työmoraaliin opetettuna minulla on jatkuvasti erittäin vaikeaa olla syyllistämättä itseäni. Kuitenkin ne asiat, joiden kanssa sisäisesti työskentelen (jatkuvan kiitollisuuden opettelu, rakastava läsnäolo jne.) ovat niin suuria ja valtavan tärkeitä minulle, että omien arvojeni mukaan toimin juuri niin kuin minun pitääkin.



Sisäistä työtä ja selkeytettävää on niin paljon, että on ymmärrettävää kaikki ei tapahdu "kaikki-tänne-mulle-heti-nyt" -periaatteella, vaikka osa minusta kuvitteleekin, että niin pitäisi olla. Tässä opetellaan selvästi samalla kärsivällisyyttä asioiden etenemiseen omalla ajallaan ja rauhaisaa asennetta, jopa sitä, etten (yllätys, yllätys!) olekaan kenties maailman keskipiste. Jos/kun minä siirryin syrjään "normaalista" oravanpyörästä, ei se maailmaa kaatanut, todellakaan. Ei ole kaatanut edes omaa maailmaani. Monet asiat ovat sen myötä muuttuneet, jotkut parempaan, jotkut huonompaan suuntaan. Siis niin kuin elämässä yleensäkin: muuttuvia asioita on aina, jotkut ovat mieluisia, toiset vähemmän.

Mutta olen kuitenkin tätä isoa sisäistä muutostani ajanut eteenpäin, kauan, ja viime aikoina yhä enemmän keskittynyt siihen. Ja olen iloinen ja ylpeäkin siitä, että mm. kiitollisuuden oppimisen merkitys on tullut minulle niin tärkeäksi, että (vaikka eteneminen on hidasta ja takkuilevaa) olen sitä sinnikkäästi ja kärsivällisesti jatkamassa.

Lopuksi haluaisin toivottaa sekä itselleni että muille:
Ole kärsivällinen itsesi suhteen, et ansaitse sitä jatkuvaa kriittisyyttä, jolla itseäsi kohtelet! Ketään muuta kuin omaa egoasi ei kiinnosta se oletko kaikin tavoin täydellinen vai et. Mutta niin muita (kuin sisintä itseäsikin) kiinnostaa valtavasti se, että kohtelet heitä joka hetki (ja itseäsi) kaikin tavoin rakastavasti.

***

10 kommenttia:

hanne virtauksesta kirjoitti...

Ihana, ihana kirjoitus kiki..
voisi olla munkin, niin paljon tuttua..

Oletko lukenut "Rakkauden aikakirjaa" tai "kabbalistit"..
suosittelen, varsinkin ekaa, uskon että se sopii sinulle just nyt...
halauskisn ♥

Kiki kirjoitti...

Kiitos, Hanne, kirjavinkeistä! Täytyypi katsoa, tulevatko vastaan vaikkapa kirjastossa...
Halauksia myös Sinulle!

Leenamarketta kirjoitti...

Itseään tulee tarkasteltua liian kriittisesti hyvin useinkin. Pitää osata antaa anteeksi ja kohdella itseäänkin lempeydellä. Kiitos muistutuksesta Kiki.
Valoa päiviisi!

Kiki kirjoitti...

Valoa Sinunkin päiviisi, Laventeli! Tänään on taas sellainen haasteellisempi ilma kiitollisuuden kokemiseksi... :)

Valorun valakiat kirjoitti...

Joskus omien sisäisten asioiden siivoaminen ja läpikäyminen on vain tärkeämpää kuin mikään muu. Kiitollisuus on asia jota ei varmasti koskaan opi liikaa. Jaksamista ja lempeää etenemistä kevääseesi.

Kiki kirjoitti...

Kiitos, Valoru!
Tämän kirjoittamisen jälkeen osuin lukemaan muualta blogitekstiä, jossa sanottiin että kärsivällisyyden (odottamisen tilassa eli puutteen tuntemuksessa elämisen) sijaan pitäisi vain keskittyä kunkin hetken läsnäoleviin hienouksiin: siis junaa asemalla odottaessa ei keskittyä siihen odottamiseen, vaan kaiken sen kokemiseen mitä sillä hetkellä on jo läsnä, sillä juna tulee kyllä aikanaan.

Se herätti minussa paljon ajatuksia.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Tiedätkös, että tuo edellä mainitsemasi juna-esimerkki on juuri sitä, johon yritän itse pyrkiä. Tämä hetki on tärkeä, kaikki muu tapahtuu ajallaan.

Sinulla on kauniita ajatuksia, jotka laittavat harmaat aivosoluni liikehtimään. Kaunista tulevaa viikkoa:)

Kiki kirjoitti...

Kiitos, Pitsit sekaisin!
Hienointa toisten blogeissa onkin juuri, kun ne saavat meidät näkemään jotain uudelta kantilta, on sitten kysymys tekstistä tai kuvista.
Sinun blogisi on sellainen, se aina ilahduttaa upealla erityislaatuisella kirjoitustavallasi ja mielenkiintoisine asioiden käsittelyineen.

Upeaa, rakastavan läsnäolevaa viikkoa Sinulle!

Pia kirjoitti...

Ihana kirjoitus... Itsekin huomaan olevani itselleni ankara ja tiedän samalla olevani joissain asioissa tuo "heti kaikki mulle nyt" -tyyppi... ; )

On lohduttavaa ajatella, että oppimassa ja opettelemassahan tässä ollaan joka ikinen. Täydellisyyttä ei ole, joten sen vuoksi itseään ei tarvitse ruoskia.

Halauksia päivääsi! : )

Kiki kirjoitti...

Kiitos, Verna!
Rakastavaa kohtelua ja hyväksyntää kaipaa ja toivoo jokainen, itseltään ja muilta. Täydellisyys, ei, ei se onnistu, ei sinnepäinkään; ei edes tähän kommenttiin!!

Halauksia Sinunkin päivääsi!