lauantai 5. marraskuuta 2011

Rakastaa, rakastaa, rakastaa!

Leenuliinilla on upea blogi Enkelin silmin, jossa on hienoja lainauksia ja paljon hänen omaa syvällistä viisauttaan. Monet hänen postauksistaan ovat kolahtaneet minuun vahvasti, viimeksi TÄMÄ ja TÄMÄ, joissa oli upeat lainaukset Rhonda Byrneltä. Suosittelen lukemaan ne sieltä, rajusti lyhennettynä (ja erittäin riittämättömästi ja huonosti sanottuna) idea on mielestäni keskittyminen rakastamaan kaikkea mahdollista mitä päivittäin kohtaa. Itse ajattelin, että lähtisi siitä, että kaikkea mitä tietää, että pitäisi arvostaa, keskittyisi epämääräisen (ja useimmiten unohtuvan) kiitollisuuden sijasta kunnolla rakastamaan. Sillä on niin paljon vahvempi psyykkinen vaikutus. Että ajattelisi ja huomaisi rakastavansa jokaista asiaa, joka tuo iloa tai helppoutta, mukavuutta elämään. Siis rakastaisin

- pehmeää, lämmintä, mukavaa sänkyäni, jossa saan levätä
- turvallista, suojaisaa asuntoani ja Suomen yleistä rauhallisuutta
- puhdasta hengitysilmaa ja joka ainoaa hengenvetoa juuri nyt
- joka ikistä kohtaa kehossani (niin niitä jotka kitkattomasti toimimalla mahdollistavat näkemisen, kuulemisen, tuntemisen, haistamisen, liikunnan iloin, elämisen, kuin niitäkin jotka viisaasti kivulla ilmaisevat jotain olevan pielessä). Tietysti myös kykyäni ajatella, tuntea tunteiden laajalla skaalalla, kokea elämää.
- kaikkia ihmisiä ja jokaisen ihmisen potentiaalia uskomattomaan hyvään
- luonnon loputtomia hienoja erilaisia yksityiskohtia
- ihmisen tekemiä rakenteita esim. asfalttia jolla on helpompi kulkea kuin kurarapakossa (ja henkilöitä jotka keksivät, suunnittelivat, kuljettivat, rakensivat juuri sen asfaltin), vesi- ja lämpöjohtoja, rakennuksia, kulkuvälineitä
- rakastamisen aiheita on loppumattomasti

Jospa näkisin ja huomaisin aina juuri tässä hetkessä olevat rakastamani asiat ja keskittyisin rakastamaan niitä. Nyt niitä ovat mm. sininen muki rakastan sen väriä, muovin särkymättömyyttä, helppoutta juoda verrattuna kädestä juomiseen. Rakastan mukavaa tuolia, vankkaa asuintaloa, kodin ihanaa tasaista lämpöä, helppoa sähkövaloa, tuhansien mahdollisuuksien tietokonetta (!), mukavia lämpimiä vaatteitani, kykyäni ja taitoani ajatella ja kirjoittaa tänne, mieheni rauhaisaa läsnäoloa samassa asunnossa, kohtalaisen hyvää vointia juuri nyt ja kehoni kykyä ilmaista ne kohdat, jotka tarvitsisivat parempaa huolenpitoa, seinällä ja kädessä raksuttavia kelloja, jotka kertovat siitä, missä olemme yhteisesti sovitussa aikakehyksessä, ympärilläni juuri nyt olevia lukemattomista ihania erilaisia mahdollisuuksista valita jotain ihanaa.

Miten ihanalta minusta tuntuukaan, kun ja jos keskityn juuri tähän! Ja plussana vielä: se lisää valtavasti mahdollisuuksiani vetää puoleeni lisää ihania asioita jatkuvasti.


Vielä tuli mieleeni jokaisen vastaantulevan ihmisen rakastaminen, joka monesti saattaa tuntua hyvinkin haasteelliselta. Jos jokaista vaikkapa kadulla vastaantulevaa ihmistä ajattelee rakkaimpana sisarenaan, rakkaimpana ystävänään, miten erilailla häneen suhtautuukaan ja miten paljon helpompi on hyväksyä hänen tylykin olemuksensa tai käytöksensä rakastaen, antaisithan varmasti ihanalle ystävällesikin anteeksi hetkellisen huonon käytöksen. Ja sitten on helppo hymyillä lämmöllä kohtaamalleen ihmiselle ja lähettää hänelle mielessään lämpimiä ajatuksia, vaikkei hän juuri silloin niihin vastaisikaan oman huonon olonsa vuoksi.


No joo, pakko myöntää, että olen vielä kovin kaukana siitä, että joka hetki toteuttaisin näitä käytännössä. Mutta. Aina kun muistan yritän kuitenkin edes vähän aikaa olla sisäisessä rauhassa ja keskittyä rakastamaan. Uskon näin parantavani sekä omaa oloani nyt ja pitkällä tähtäimellä (heti tuntuu paremmalta!) että vaikuttavani koko maailman oloon teoistani ja ajatuksistani lähtevien vaikutusten kautta.


Haluaisin kirjoittaa tänne lopuksi, että "Rakastan Sinua, kuka tai millaisesti käyttäytyvä sitten oletkin". Se olisi sekä totta että valetta, kaikki osat minussa eivät vielä olisi valmiit sitä allekirjoittamaan. Pyrin silti rakastamaan yhä avoimemmin ja ilman ehtoja, myös niitä osia itsessäni, jotka eivät vielä ole valmiit luottamaan rakkauteen. Ja rakastamaan pyrkiessäni pystyn aina nyt-hetkessä vaikuttamaan jokaisella valinnallani siihen suuntaan, mihin tahdon itseäni ja maailmaa muuttaa.  Minulla on joka hetki mahdollisuus lisätä rakastamista maailmaan.

Lämpimän rakastavaa syksynjatkoa Sinulle!

***

12 kommenttia:

Valokin värsyjä kirjoitti...

Positiivista voimaa kirjoituksessasi, jossa on vinha perä. Olen yrittänyt samaa itse, välillä onnistuen, välillä kompastuen. Jokainen positiivinen onnistuminen vie kuitenkin eteenpäin ja oikeaan suuntaan, meitä kaikkia.

hanne virtauksesta kirjoitti...

Kiitos ♥

rakastamista täytyy, ainakin minun aina muistutella itsessäni..
Ehkä se joskus vain soljuu , joskus=)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hieno kirjoitus ja taas kerran jäin miettimään sanojasi. Itse opettelen tällä hetkellä rakastamaan ensin itseäni, hyväksymään sen, että olen tietämättäni toiminut väärin, jopa tietoisesti pahaa oloani ilmentäen.

Nyt teen matkaa itseeni ja sen myötä pystyn varmasti rakastamaan myös muita varmemmin, aidommin, antamaan anteeksi ja pyytämään anteeksi. Suurimman osan kohdalla se ei enää onnistu tässä maailmassa, mutta ajatus ulottuu sinnekin, jonne emme vielä ylety ja jonain päivänä kuitenkin, sanat ovat menneet perille ja tavoittaneet ihmiset.

Valoa ja ja lämpöä sinulle kauniista sanoistasi...:)

Kiki kirjoitti...

Kiitos, Valokki! Sitähän se on tämä elämä ja oppiminen, onnistumisten ja kompastelujen vuorottelua. Ihanaa silti, että jokainen onnistunut valinta merkitsee, joka kerralla!

Kiki kirjoitti...

Kiitos, Hanne! Yhdessä täällä kaikki ollaan samassa sopassa, opettelemassa ja vaikuttamassa maailman muutoksen suuntaan. Muutos, poisoppiminenkin entisistä ajattelu- ja toimintatavoista on haasteellista. Toivotaan ja uskotaan, että yhä useammin yhä useampi meistä ihmisistä valitseeän juuri kulloinsellakin elämänsä hetkellä rauhaisan rakastamisen.

Kiki kirjoitti...

Kiitos, Pitsit sekaisin! Minä myös yritän kovasti oppia rakastamaan kaikkea itsessäni, mutta jännä, että siinäkin voi(n) olla niin laiska...
"Emmä juuri nyt viitti rakastaa ja opetella rakastamaan itseäni", hmm ei kuulosta viisaalta, mutta kylläkin perin yleisinhimilliseltä.

Anteeksianto, itsensä ja toisten lämmin hyväksyminen vain inhimillisenä, miten tärkeä oppimisen kohde sekin. Väliin tuntuu, että on niin paljon opittavaa ja että oppilaana on niin perin hidas ja saamaton. Eikä muista arvostaa ja rakastaa itseään jokaisesta niistä pienistä askeleista, joilla se eteneminen oikeasti tapahtuu.

Kaikkea hyvää Sinulle ja onnistumista pyrkimyksissäsi!

aikatherine kirjoitti...

rakkaus on suuri lahja, muistan kun jo monta vuotta sitten tulin luennolta, jossa puhuttiin rakkaudesta tähän tyyliin ja vielä enemmänkin. kun palasin kotiin ja istuin metrossa, huomasin katselevani ihmisiä uusin silmin minusta hehkui rakkauden tunne, se yhteinen ihmisyyden perustunne, kaikki oli sisaria veljiä, äitejä, isiä tai lapsiani. Se oli uskomaton hetki elämässä.se vain unohtui muutaman työpäivän jälkeen ja taas matkustin vain tuijottaen ikkunasta ohi virtaavia maisemia , gragffittimaalauksia aidoissa ja seinissä. olin yksin..ihmisten keskellä...yksin.

Kiki kirjoitti...

Niinpä, Aikatherine! Uuden ajatus-, asenne-, elämismallin iskostaminen ihmiseen vaatii aina jotain todella vahvaa: toistoa toiston perään tai todella järisyttävää kertakokemusta. Useimmiten sitä jatkuvaa toistamista. Jännintä on se, ettei ihmisen kaiken uuden perään syöksyilevä mieli tahdo ilman päättäväistä keskittymistä ja muistuttelua toistaa edes ihania asioita, jos ne vaativat pientäkään vaivannäköä.

Asta kirjoitti...

Ihana juttu! Juuri näin! Näyttää pahasti siltä että tänään ei tule valoisaa laisinkaan joten kirjoittamasi sanat ilahduttivat suuresti mieltä näin aamutuimaan.
Paljon tuiketta pimeän ajan päiviisi!

Kiki kirjoitti...

Kiitos, Asta! Kävin juuri äsken ihailemassa uusimpia taideteoksiasi ja nekin luovat paljon valoa ja kauneutta maailmaan. Ja tänään vähän väliä aurinko kurkkii pilvien lomasta. Rakastan sitä!

Leenamarketta kirjoitti...

Vaikuttavaa teksti.

Kiki kirjoitti...

Kiitos, Leenamarketta!