keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Kiitos tunnustuksesta, Mini! Ja tekstiä "saavutetusta edusta"

Kiitos,  Mini, tunnustuksesta!
 
Koska se on jo kiertänyt niin paljon, en enää tällä kertaa jaa sitä eteenpäin. Hienoja blogeja kyllä löytyy, katsokaa vaikka tuolta sivupalkista (tosin en sitä ole aikoihin saanut ajankohtaistettua).

Viime päivinä mieltäni on kovasti askarruttanut ns. "saavutettu etu". Olen aina ärtynyt hieman, kun ihmiset ovat pitäneet itsestään selvänä, että kun kerran jotain hyvää (vaikkapa työelämässä) on saanut, niin sitä ei sitten kukaan enää koskaan saisi viedä pois. Vaikka ihan kaikki elämässä on jatkuvaa muutosta, kaikki ihmisessä (soluista ajatuksiin ja asenteisiin) muuttuu koko ajan, samoin kaikki maailmassa. Ihan koko ajan. Ei ole olemassa mitään pysyvää saavutettua etua tai itsestään selvää. Huomasin viime päivinä, miten paljon mieleni pitää kiinni kaikenlaisesta "saavutetusta edusta", terveysongelmien lisääntyessä vastustan entisten saavutettujen etujen menettämistä (vaikka silloin kun tilanne oli kannaltani miellyttävämpi, en vaivautunut olemaan kiitollinen niistä eduista tai edes huomioimaan niitä), sisäisen yhä hankalamman olon lisääntyessä samoin, tai ihmisten poistuessa elämästäni tai maailman muuttuessa asia kerrallaan. En ollut läsnä, en vaivautunut pysähtymään hetkiin nauttimaan kaikesta miljoonista ihanuuksista, joita kussakin hetkessä oli. Onko nyt sitten kaikki menetettyä ja ihan kurjaa? No, ei todellakaan. Vieläkin on kaikissa hetkissä niin äärettömän paljon ihania mahdollisuuksia, (vaikkei montaa sellaista ihanaa asiaa enää olekaan, joita ennen oli ja joita "itsestäänselvinä" en vaivautunut huomioimaan ja arvostamaan), kun vaan päästäisin mielessäni irti vertailusta ennen olleeseen. Tiedän hyvin, että onnellisuuteni riippuu siitä, miten paljon arvostan kaikkea ääretöntä määrää ihanuuksia ja mahdollisuuksia, mitä minulla koko ajan on. Mutta miten käännän tuon napin päässäni oikeaan asentoon, miten pysäytän tuon "saavutettua etua" vaativan ajatusvirran?
Niin kuin kaikki muutos, se vaatii energiaa ja huomiota. Löytyköön minusta se energia ja huomio!

Valoisaa maaliskuun jatkoa kaikille!



***

6 kommenttia:

hanne virtauksesta kirjoitti...

Ihanaa, onnellista maaliskuuta..

Kiki kirjoitti...

Kiitos! Samoin Sinulle, Hanne!

Liplatus kirjoitti...

Noin se on ettei mikään ole pysyvää, eikä itsestään selvää, ei työelämässä eikä eläkkeelläkään.

Aurinkoista maaliskuuta Sinulle!

Kiki kirjoitti...

Aurinkoista maaliskuuta Sinullekin, Liplatus! Toivottavasti tulee paljon lisää tälläisiä keväisiä päiviä kuin tällä viikolla on pllut.

Tapsu kirjoitti...

Kevättä on ilmassa, mikäs sen mukavampaa:)

Kiki kirjoitti...

Niinpä, Tapsu, ihanaa että kevät etenee! Tänään sataa vettä, sataa lunta, paistaakin välillä, kiehtovaa!