perjantai 1. kesäkuuta 2012

Mitä Suomessa tapahtuu nyt?

Luin Facebookista luotettavan lähiomaiseni lähettämän linkin, jonka toivon teidänkin lukevan:
LUE TÄMÄ
Sukulaiseni oli saatteeksi kirjoittanut: Oon pari kertaa nähnyt vierestä suunnilleen samanluontoisia tapauksia, kerran junassa ja kerran kaupassa helsingissä fredalla. En ole uskaltanut millään tavalla puuttua asiaan tai kommentoida asiaa, kun olen nähnyt sen vartijoiden raivon, voiman ja agressiivisuuden. Myöhemmin, usein, vuosien ajan mua on kaduttanut, että en silloin fredalla yrittänyt auttaa vanhaa, lähes liikuntakyvytöntä vanhaa miestä, jota pahoinpideltiin, koska hän ei pystynyt liikkumaan nopeasti pois kaupasta. Mies ei ollut minkään huumaavan aineen alaisena. Pelkäsin. Yleensä puutun ton tapaisiin asioihin. Vähän raukkamaista, että en silloin puuttunut. Toisaalta kukaan muukaan ei auttanut. Ei pidä yleistää, suurin osa vartijoista on ok.


Olen jo pidemmän aikaa seurannut huolestuneena, kun Suomessa mennään kaikissa huolestuttavissa asioissa Amerikan mallia, vain hieman jälkijunassa. Joten kaikki, mitä siellä on pahasti pielessä, tulee tänne vähän myöhemmin.

Useimpien ihmisten elämä alkaaa olla sisäisesti yhä tyhjempää, sitten lisätään alkoholin käyttöä, ylensyömistä, TV:n tuijotusta, tietokonepelien pelailua, muuta koneellasurfaamista. Kontaktit toisiin ihmisiin alkavat olla yhä lyhyempiä, yhä pinnallisempia, perheiden sisälläkin. Työ- ja kouluelämä ovat yhä raadollisempia ja ahdistavampia. Yhä harvempi jaksaa enää välittää oikeasti mistään, lähiöissä ne ihmiset, jotka ovat jo menettäneet toivonsa roskaavat surutta ja mellastavat, ja muut eivät jaksa juurikaan välittää. Roskat jäävät sinne ja lisääntyvät, mellastamista aletaan pikkuhiljaa pitää normaalina käytäntönä. Alkaa slummiutuminen. Poliisiautojen pyöriminen nurkilla ei edes hämmästytä enää. Rikkaimmat muuttavat pois omille asuinalueilleen, jotka kohta luultavasti Amerikan malliin aidataan ja varustetaan aseellisilla vartijoilla. Ruokatuotantokin keskitetään (taitavasti piilotettuun) erittäin epäterveelliseen suurtuotantooon, kuten äskettäin TV:ssä näytetystä dokumentista kävi ilmi.

Niin valtavasti huolestuttavaa asiaa. Ei ihme, jos yhä useampi lannistuu, käpertyy itseensä ja etsii enää vain hetken nautintoa, hinnalla millä hyvänsä. Ja kun oikein kurjalta tuntuu, niin sitten saattaa ampua niin monta ihmistä kuin mahdollista ja ehkä päätteeksi vielä itsensäkin.

Mutta tämä kaikki voidaan pysäyttää. Oikeasti. Pysäytettiinhän Libyassa ja Egyptissäkin pahasti pielessä ollut hallinto aloittamalla netissä sen julkituominen, että emme me tätä oikeasti tahdo!

Mielestäni alkaa olla korkea aika tehdä niin Suomessakin!

***




2 kommenttia:

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Tunnistan tuon saman maailman, jota niin hyvin kuvaat kirjoituksessasi. Olen samaa mieltä, jotain pitää tehdä ja meillä on siihen valta ja mahdollisuus. Pienistä puroista syntyy suuri virta, niin myös jokainen ajatteleva ja muutosta haluava ihminen voi omalta osaltaan vaikuttaa ympäröivään maailmaan.

Ei riitä, että itsellä on kaikki inhimillisesti katsoen hyvin, olemme vastuussa myös lähimmäisistämme. Emmehän ole olemassa vain itseämme varten, tarvitsemme toisiamme ja siksi olemme vastuussa myös lähimmäistemme hyvinvoinnista.

Olen paljon keskustellut ystävieni kanssa tästä käsinkosketeltavissa olevasta pahasta olosta ympärillämme. Pelkkä ihmettely ei riitä, pitää löytää myös keinoja, joilla auttaa muita ihmisiä. Kyse ei ole pelkästään yksityisen ihmisen kukkarolle menosta, enemmän tarvitaan sydäntä ja sydämellisiä tekoja. Näin ainakin itse uskon.

Ja tuosta vartijoiden toiminnasta, käväisin lukemassa jutun monine kommentteineen ja pakko todeta, että olen myös itse törmännyt näihin vartijoihin Helvetistä. Tosin, olen törmännyt myös todella auttavaisiin, kohteliaisiin, huumorintajuisiin ja tilannetietoisiin vartijoihin. Yksi tai kaksi mätää munaa pilaa koko satsin, valitettavasti.

Kiitos upeasta kannanotosta ja annoitpa taas paljon miettimisen aihetta. Hyvä havaita etten ole yksin näiden ajatusteni kanssa...:)

Kiki kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Pitsit sekaisin!

Isojen asioiden tekeminen kerralla on valtavan vaikeaa kaikille ja itse kullekin, mutta eniten minua hämmästyttää se hiljaisuus, mikä netissä on sen jälkeen, kun jotain selvästi väärää tapahtuu ... Jos joku keksii, että laitetaan kaikki kortti syöpäpotilaslapselle, viesti leviää kuin salama, ja hetkessä Lastenklinikka on hukkua puheluihin ja postiin. Mutta jos vain tarvitsisi levittää netissä sellaista viestiä, ettemme enää hyväksy tarpeetonta voimankäyttöä (vaikka ne vielä olisivatkin enempi yksittäistapauksia), ettemme enää hyväksy että kaupoista saa aina vaan yhä laaduttomampia tuotteita, ettemme enää hyväksy että raha ja tavara on muka tärkeämpää kuin ihmisten hyvinvointi jne. Vain viestejä netissä, nopeaa ja helppoa. Miksi se silti on niin vaikeaa, kun useimmat vielä ovat ainakin puolianonyymeinäkin netissä?? Pahat asiat olisi miljoona kertaa helpompaa pysäyttää alkuvaiheessa pieninä, kuin sitten kun niiden taakse on kertynyt valtavasti voimaa. Esimerkiksi NatsiSaksassa ja monessa muussakin valtiossa, kun niin pitkään asioiden mennessä askel askeleelta yhä hirveämmiksi ihmiset vaan käänsivät päänsä: "ei kuulu minulle", niin lopulta tilanne pääsi uskomattoman hirveäksi. Pahoissa tilanteissakin se muutos kuitenkin onneksi on tehtävissä kuten Libyassa ja Egyptissä, mutta hinta on vaan hurjan paljon korkeampi.

Myös käytönnön elämässäkin olisi helppo alkaa tehdä pienen pieniä tekoja, nostaa (vaikkakin toisten heittämiä) roskia kaduilta roskakoreihin, olla ystävällisiä ja hymyillä mahdollisimman monille ihmisille. Näistä asioista voisi sopia netissä, helposti, ja siten tukea toisiaan ja lisätä voimaa hyvään suuntaukseen. Mutta. Jossain mättää.

Uskon, että ihmisiä, jotka välittävät ja jotka olisivat (periaatteessa...) valmiit näitä pieniä tekoja tekemään on paljon. Mutta miten saada aikaan se yhteenliittyminen ja yhteisinnostus??? (joka selvästi innostaviksi katsotuissa ja usein tyhjänpäiväisiksi katsottavissa asioissa syntyy spontaanisti)

Kunpa osaisin ja tietäisin...

Hyvää viikonjatkoa Sinulle!