sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Ennen kuin aurinko nousee

... on kauan jo valoisaa.


Eilen katsellessani Tanssii tähtien kanssa finaalia huomioni kiinnittyi siihen, että molemmat finalistit kertoivat kokemuksen lisänneen heidän aitouttaan ja kykyään olla rauhaisasti läsnä stressaavissakin tilanteissa. Panemalla itsensä kokonaan likoon kumpikin on oppinut ja saavuttanut paljon sellaista, josta varmasti on sekä ammatillisesti että yksityisen elämän kannalta hyötyä.

Aitona eläminen. Uskon jotenkin, että se on se suunta, johon yhä enemmän ollaan menossa. Todella hienoa. Tämä yhteiskunta puristaa ihmisiä aika rajusti ja tietyllä tavalla se pakottaa valitsemaan kaiken tuputetun seasta sen, mikä itselle on oikeasti tärkeätä. Minulle se on tarkoittanut pysähtymistä selvittämään, minne haluan suunnata elämääni. Ja ehkä kaikkein eniten tarvitsen sitä oppia, että myötävirtaan kulkeminen kuitenkin purttaan ohjaten, on niin paljon hauskempaa, mielekkäämpää, voimaannuttavaa ja elävämpää kuin jatkuva virran vastustaminen.

Sanat: kiitos, rentous ja hyväksyminen. Ja niitä sisältävät mielikuvat, tuntuvat juuri tällä hetkellä olevan tärkeimmät opittavat minulle. Vaikka aamulla kolottaa, niin silti on todella tärkeää jo ensimmäiseksi aamulla muistaa sana kiitos ja huomata, miten valtavasti siihen on aihetta. Rentous taas muistuttaa siitä, että kehon hyvinvoinnista on iän karttuessa yhä tärkeämpi pitää huolta. Jatkuva kireys ja jännittyneisyys on tuhoisaa. Hyväksyminen on sitä myötävirtaan kulkemista.

Nyt aurinko on jo noussut, näyttää valtavan kauniilta valoisalta pakkaspäivältä. Harakka lensi taas naapurikerrostalon katon ilmastointiputken päälle. Variksiakin siellä usein käy. Kiitos niistäkin, ovat upeita!




Toivottavasti valo lisääntyy ihmisissä jatkuvasti! Joulukin lähestyy ja siinä on aina erityistä arvostamisen, läheisyyden ja elämän pyhyyden viesti.
Ihanaa rauhaisaa, tunnelmallista joulunalusaikaa kaikille!

***

Ei kommentteja: