perjantai 11. helmikuuta 2011

Näköalapaikalla

Luontokuvailua harrastellessa ja kuvakäsittelylläkin leikkiessä on ihana seurata muiden upeita blogeja ja yrittää jotain oppiakin niistä. Usein tulee tunne, että toisilla on niin hienot maisemat (vaikkapa Norjan tunturit tai Pohjois-Suomen erämaat tai ulkosaaristo) tai huippuhieno kamera, niin ettei itse voisi aikaansaada mitään yhtä upeaa. En usko, että siitä kuitenkaan on kysymys. Jokainen paikka on omalla tavallaan näköalapaikka jollekin, jonka pitää vain tulla nähdyksi. Olen itse ottanut eräät pidetyimmistä kuvistani sisällä kotona ollen omasta kerrostaloikkunasta, ikkunasta itsessään ja taivasmaisemista, joita täällä 8. kerroksessa ehkä tulee katsottua tavallista helpommin.

Kysymys on vaan avoinna olemisesta tässä hetkessä ja havainnoinnista. Jos lähden kuvailemaan mielessäni jokin tietty asia, jonka uskon näkeväni, ei se yleensä onnistu. Mutta jos lähden hienoon paikkaan avoimin mielin odottaen näkeväni vaan jotain kaunista ja olen sitten siellä vain havannoiden, niin useimmiten jotain upeaa pääsenkin kuvaamaan. Mutta sitä ei voi tietää, onko se laajaa maisemaa vai pientä yksityiskohtaa, ja siksi minun pitää vain olla avoin kaikelle ja katsea ihastellen ja ihmetellen ympärilleni.


Uskoisin, että näin on muussakin elämässä. Olemme koko ajan näköalapaikalla, aitiopaikalla johonkin erityiseen, jonka pitää vain tulla nähdyksi.

Oikein ihanaa viikonloppua Sinulle!
Täällä näyttäisi paistavan aurinko jo kolmatta päivää, upeaa!

***

3 kommenttia:

-Angel- kirjoitti...

Hieno kirjoitus. Ja tuo on niin totta, että kun koetamme tehdä jotain jokin tietty juttu mielessämme, niin asiat eivät välttämättä mene juuri niin. Läsnäoleminen niin, että antaa sen sijaan hetkelle olla mitä se on ja ilmaista itseään sellaisena kuin on -on vaikkakin haastavaa, mahdollista ja vapauttavaa. Silloin myös asiat loksahtavat paikalleen itsestään.

Laventeli kirjoitti...

Ihanaista auringontäyteistä viikonloppua Sinullekin!
Pilvetön taivas ja aurinko paistaa!

Samaa mieltä kanssasi tuosta kuvaamisesta - etsimällä ei ehkes löydä sitä mitä hakee ja haluaa, mutta joskus kuvia katsellessa jälkeenpäin, yllättyykin kun näkee jotain sellaista mitä kuvaa ottaessa ei "nähnyt".

Esim. mun pilvikuvat, niitä räpsin ukonilmalla eikä ne näyttänyt itseasiassa niin kummoiselta sillä hetkellä, mutta jälkeenpäin kauniita kiehkuroita tuli esille ja pilvipilareita (kuvat blogissani), yllätyin ihan.
Eikä se tosiaankaan ole kiinni kamerasta aina.

Sama pätenee elämässäkin jälkeenpäin palaset loksahtavat yhteen ja kaikki järjestyy.

Kauniita kuvia!

Kiki kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Kommentit ovat aina kivoja ja jos kommentoijat ovat vielä samaa mieltä kanssani, niin mikäs sen mukavampaa! :)