Joulun alla monet (erityisesti lapset) elävät päivä päivältä yhä lisääntyvässä innokkaassa odotuksessa tulossa olevalle ihanan hyvälle, kaikelle sille ihmeelliselle, jota tulossa oleva Joulu pitää sisällään.Elämä kannattaisi kokonaisuudessaan elää sellaisessa tilassa! Lapsenomaisessa, innostuneessa, seikkailurikasta hyvää odottavassa, taianomaisessa mielentilassa. Vetäen omalla asenteellaan puoleensa kaikkea ihanaa ja ilahduttavaa.
Pelkkä tulossa olevan odottaminen ei silti tee täysin onnelliseksi. On tarpeen myös elää niin, että huomaa joka hetkessä kaiken siinä hetkessä uskomattomin määrin tarjolla olevan ihanan ja innostavan, keskittyy täysin siihen ja rakastaa kaikkea sitä kuin innostunut lapsi, täydestä sydämestään.Elämä tuo välillä, niin lapsille kuin aikuisillekin, myös satuttavia asioita, mutta täydesti koetun itkun jälkeen kannattaa mahdollisimman pian palata niin kuin lapsi taas innokkaaseen odotukseen ja kaikkien tämän hetken ihmeiden rakastamiseen.
Oikein ihanan innokkaan rakastavaa ja hyvää odottavaa joulukuun jatkoa Sinulle!
***
5 kommenttia:
Miten oikeaan osuitkaan. Kun ihminen menettää lapsen itsessään, hän menettää itsensä. Lapsenomaisuus on paras piirteemme ja sen kuitenkin syvimmälle kätkemme. Kiitos aikaan sopivasta ja osuvasta kirjoituksestasi, siinäpä miettimistä ja muistamista itse kullekin...:)
Niin, ja pääsikin unohtumaan tuosta aikaisemmasta kommentistani: lämpimän kaunista ja ihanaa joulun odotusta sinullekin...:)
Kiitos, Pitsit sekaisin! Tänään(kin) on tumman harmaata ja sateista, hyvä haaste sille lapsenomaisen innostuksen ja hetken rakastamisen löytämiselle itsessäni...
No, onneksi tuossa vieressä toinen (aikuinen) hoilaa jääkaappia tutkiskellen Piippolan vaarin sävelellä: "..siellä täällä kananmuna, hiiala-hiiala-hoo!"
Iloa ja Hyvää Joulua tähänkin blogiin ja sinulle ♥
Kiitos, Seijastiina, samoin Sinulle!
Lähetä kommentti