lauantai 14. tammikuuta 2012

Olla tosi?

Katsoin äsken Ylen Teemalta kahta dokumenttiohjelmaa laulaja Leonard Cohenista. Toinen oli noin vuodelta 1968 ja toinen 2008. En ollut tiennyt, että hän oli nuorempana ollut sellainen kuin dokumentti osoitti, uudemman dokumentin olin jo nähnyt aiemminkin. Molemmissa hän oli kuitenkin poikkeuksellisen aito ja täysillä läsnäoleva ihmisenä, vaikka vuodet olivat häntä paljon monessa suhteessa muuttaneetkin. Tuntuu, että se poikkeuksellinen rehellisyys omana itsenään olemisessa on ollut hänen uskomattoman hienon sävellys-, sanoitus- ja esiintymisuransa perusta. Että vain jostain niin täysin aidosta ja itselleen ja muille tinkimättömän rehellisestä läsnäolosta voi kummuta niin uskomattoman upean ainutlaatuista, sieluunmenevää musiikkia.



Minusta alkoi niiden dokumenttien myötä yhä vahvemmin tuntua siltä, että nyt on alkanut sellainen aika, jolloin jokaisen meistä kannattaa ylittää omat ja ympäristön taholta koetut vanhat esteet todellisena itsenä olemisellemme. Ettei oikein mitään siitä, mitä haluamme olla, miten haluamme elää, mitä haluamme toteuttaa voi enää saavuttaa olematta tinkimättömän rehellisesti oma todellinen itsensä, juuri sellaisena kuin kullakin nyt-hetkellä on. Ettei muuten voi saavuttaa/olla mitään todella arvokasta, vain joka hetki antaumuksellisen aitona voi luoda olemassaolostaan todella merkityksellisen Elämän, joka antaa jotain elämää suurempaa niin itselle kuin muillekin.



Ei se varmasti alkuun ainakaan ole helppoa. On ylitettävä monia itselle ehkä lähes ylipääsemättömiltä tuntuvia kynnyksiä. Aitona nyt oleminen sisältää kaiken haavoittuvuuden näyttämisen ja myös negatiivisena ajatellun rehellisen myöntämisen ja myötätuntoisen rauhaisesti esille tuomisen. Se, mikä minussa on aidointa ja ainutlaatuisinta, on varmasti se, mikä minun on vaikein julkisesti näyttää. Kuitenkin, jos uskallan olla aito yhä useammin, myös muiden on helpompi lähteä samaan suuntaan. Ja oma sisäinen rauhanikin ajan mittaan kasvaa varmasti ja elämäni muuttuu Elämäksi. Joksikin, jota en enää voi kuvitellakaan ahtaalla mielelläni hallitsevani niin kuin tätä tasapaksua harmaata puuroa, joksi olen elämäni muuttanut kuvitellen sen riittävän.

Koen hyvin vahvasti, että nyt on tullut aika vapauttaa oma todellinen ainutlaatuinen itsemme.

***

10 kommenttia:

Pilviharso kirjoitti...

Jäi Cohen-dokumentit katsomatta, unohtui. Muuten ihan samoissa ajatuksissa: tahto riisua kaikki turha, pelkistyä ydintään kohti, mennä eteenpäin niin.

Kiki kirjoitti...

Niin, Pilviharso, opetellaan sitä hetki kerrallaan.

Valorun valakiat kirjoitti...

Niin totta on tuo mitä kirjoitit. Haasteellista on toimia noin, mutta ehkä se on kerta kerran jälkeen helpompaa. Ei jäädä negatiiviseen kiertämään kehää, annetaan sen ymmärtäen poistua. Paljon hyvää kannattelevaa ja ohjaavaa energiaa tiellesi toivottelen täällä.

Kiki kirjoitti...

Kiitos, Valoru! Haasteellista on, niin, yritetään vain ottaa askel kerrallaan oikeaan suuntaan. Vahvaa yhteyttä rakkaudenvoimiin toivon myös Sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Törmäsin ensimmäistä kertaa blogiisi ja melkein jokainen teksti upposi täydellisesti omaan ajatusmaailmaani, osaat kirjoittaa mielettömän hyvin ajatuksesi "paperille"! Toivon sydämestäni, että olisimme menossa tuohon aidon itsen suuntaan koko ihmiskuntana. Ja toivottavasti saamme lukea paljon tekstejäsi, pieniä valonkipinöitä, jatkossakin, ne muistuttavat osaltaan aitoudesta, jos elämä meinaa sen hukuttaa välillä!

Kiki kirjoitti...

Kiitos paljon, Anonyymi!
Toivotaan ja uskotaan lujasti, että me kaikki etenemme päivä päivältä, hetki hetkeltä hyvää vauhtia rakastavamman maailman suuntaan!

Annina kirjoitti...

Oliko Cohen dokkarissa mitään siitä, että hän on istunut mietiskelemässä ja paljon?

Iloa talveesi!

Kiki kirjoitti...

En muista, että olisi sanottu mitään mietiskelystä, Annina, mutta hyvin voi uskoa hänen sitä harrastavan.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Olla tosi ja totta niin itselle kuin muille, lienee yksi ihmisenä olemisen suurimmista haasteista. Se on myös palkitsevinta sekä haavoittavinta, jonka ihminen voi kokea. Leonard Cohenin musiikki on varmasti aina kuulunut elämääni, hän on yksi suurista ja aitous on aistittavissa niin musiikissa, sanoissa kuin äänessä...:)

Kiki kirjoitti...

Niin; Pitsit sekaisin. Cohenin musiikki on minulle ehkä kaikkein syvimmin vaikuttava, vaikka niin monenlaista muutakin musiikkia mielelläni kuuntelen.