sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Mikä olisi tärkeintä minulle

Jos voisin herättää koko maailman,
näkemään, kuulemaan, kokemaan toinen toisensa
meidän kaikkien yhteisen olemassaolon.

Jos kukaan ei enää menisi piiloon todellista itseään,
vaan kohtaisi ja näyttäisi myötätunnolla
kaikki kipeätkin osat itsestään.

Jos kukaan ei jättäisi välittämättä,
ei jättäisi kohtaamatta todella toista ihmistä,
ei pitäisi toisen hyvin vointia vähempiarvoisena.
vaikka tämä olisi miten kaukana,
vaikka tämä ei kuuluisikaan siihen yhä pienenevään piiriin,
jota kutsumme kulloinkin meiksi.



Jos kukaan ei kuvittelisi pää puskassa,
että ongelmat voi kaikki lakaista ikuisesti maton alle..
Jos kukaan ei lapsen lailla lyhytnäköisesti kuvittelisi,
että aikaa muutokseen on loputtomasti.

Jos annettaisiin piut paut lisää hamstraamiselle,
piut paut turhissa kilpailuissa pärjäämiselle,
ihmiset rikkirepivälle suorittamiselle.

Jos edes jostain sisältämme
löytyisi pieni pisara todellista ihmisyyttä,
joka kestäisi kauemmin kuin yhden pinnallisen toivotuksen,
parin pienen aikomuksen verran,

Jos valitsisimme lämminhenkisen pienen elämän
tässä ja nyt..
Jos alkaisimme elää tätä hetkeä,
ainoaa jossa voimme oikeasti elää,
eilisen ja huomisen sijaan.

Jos kukaan ei siirtäisikään vastuuta muutoksesta muille,
ei odottaisi, että muut toimivat ensin.

Jos jonain päivän olisikin
ihmisen sisin arvomaailma muuttunut,
niin samalla silloin muuttuisi kaikki muukin...


***

2 kommenttia:

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Viisaita sanoja täynnä toiveita, joiden haluaisi joskus olevan totta. Ehkä ihminen ei ole henkiseltä kehitykseltää vielä päässyt itsensä sisälle asti, nyt on vasta ulkoisen muovaamisen aika ja kaikki ihon sisällä tulee aikanaa. Toivon ainakin niin. Ja tervetuloa takaisin, vaikka vain vähemmin tekstein, mutta kuitenkin...:)

Kiki kirjoitti...

Kiitos paljon kommentistasi, Pitsit sekaisin! Anteeksi vastaamattomuus, nyt vasta tulin käymään täällä. Jotenkin tämä blogisto tuntuu edelleen jäävän, kun muualla somessa saa niin paljon helpommin, nopeammin ja runsaammin kontaktia muihin. Ne ovat usein aika pinnallisia, mutta silti. Kun tänne vuodattaa koko sydämensä ja ehkä vain pari ihmistä sen lukee ajatuksella, niin se tuntuu kovin turhauttavalta. Vaikka se onkin tosi hienoa, että edes joku lukee!