lauantai 16. syyskuuta 2017

Aikaa on kulunut...

Onko mikään muuttunut??
Edelleen näytän olevan samaa mieltä asioista muutamien joidenkin vuosien takaisen itseni kanssa. :) Tuntuu, että olisin paljonkin muuttunut, mutta toisaalta samojen kysymysten äärellä olen yhä. Ja yhä poissa työelämästä. Yhä tärkeämmäksi tuntuu päivä päivältä muuttuvan sisäisten asioiden kuntoon saaminen. Vaikka ulkoiset asiani useimpien nykyihmisten näkemyksen mukaan ovatkin varmaankin pahasti pielessä, niin meneminen jonnekin, ennen kuin suunta on selvillä ei kerta kaikkiaan tunnu mielekkäältä. On vain yritettävä hiljentyä, tässä yhä meluisammassa maailmassa.



Valokuvaus ja some ovat muodostuneet minulle tietynlaiseksi henkireiäksi, mutta joka toisaalta ei kunnolla anna sitä, mitä siitä hakee. Koen, että netin kautta olisi varmaankin myös löydettävissä sellaisia yhteyksiä ihmisiin, joita toivon. Mutta jotenkin kaikki jää aina niin pinnalliseksi ja yleiseksi miellyttämiseksi (tai joidenkin kohdalla tahalliseksi ärsyttämiseksi tai jatkuvaksi samasta asiasta valittamiseksi), aitouden sijasta.



Miksi kirjoitan tätä nyt? Etsin edelleen ihmistä. Aitoa syvällistä ihmistä, itsestäni ja muista. Toivo elää aina, että jokin ajatukseni, jokin tekoni, jokin jossain, muuttaisi jotain, jossain, hyvän suuntaan. Maailmassa, yhdessä lukijassa, minussa itsessäni.

Kaikkea hyvää joka tapauksessa elämääsi, mahdollinen lukijani!! <3

*


6 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Onpa fantastinen kuva lentävistä linnuista 💙 Aikamoinen elämys saada seurata niiden lentoa maasta käsin. Äsken juuri ulkona kävellessäni pysähdyin suu auki ihailemaan valtavaa parvea, jotain hanhia olivat 🙂 Syksy on kivan energistä aikaa 🍁

Kiki kirjoitti...

Kiitos, Rita!! :) Alkusyksy on todellakin mahtavaa aikaa, eritoten aurinkoisina (tai osin aurinkoisina) päivinä. Täällä Helsingissä erityisesti näkyvät valkoposkihanhet, joita on tuhansittain Viikin pelloilla. Ne harjoittelevat paljon matkaa varten ja tästä kerrostalokotini ohikin niitä lentelee joka päivä kovasti äännellen. :)

Irja Viirret kirjoitti...

Kauniit kuvat, tuo höyhenkin. Toivotaan että usko parempaan säilyy edes osaksi. Kaunista ja hyvää viikon loppua Sinulle. Täällä paistaa aurinko!

Kiki kirjoitti...

Kiitos, Irja! Täälläkin tänäänkin taas kirkastui vähäksi aikaa illansuussa. Ja vkl:lle kai luvassa hienoja ilmoja, toivotaan kovasti, kyllä se hyvää tekisi kaikille! :) Elämä yleisesti tuntuu minulla nyt aika haastavalta, mutta eiköhän siitä läpi mennä, kun kaikesta muustakin on menty. :) Maailmassa on paljon hyvää ja varsinkin jos kunnolla keskittyy siihen ja tekee parhaansa sitä lisätäkseen, niin se on varmaan ihan hyvä tavoite, vaikkei joka hetki kovin hyvin onnistuisikaan. :) Oikein hienoa syysviikonloppua sinulle!!

Suomalainen Kyproksella kirjoitti...

Elämä, se on muutakin kun sanahelinää! Ystävälliset sanat tuovat hyvää mieltä. Syvälliset sanat tuovat viipyvän hyvän olon ja kantavat arjessa yhä uudelleen. Ymmärrän sinua, et elä tätä päivää monenkaan mielestä, ollaan vaan sen toisenpäivän väkeä. Nähdään asioita toisin, positiivisemmin! Sinä siellä, minä täällä.

Kiki kirjoitti...

Hyvään päin todellakin pyritään! Aika ontuen useimmiten ainakin minun kohdallani... :) ... vaan sellaistahan eläminen on.

On niin jännää ajatellaa sinua siellä Kyproksella ja monia muita suomalaisia ympäri maailmaa. Ja niin erilaisia elämiä ihmisillä täällä Suomessakin...

Kukin tavallaan yrittää omaan elämäänsä mielekkyyttä etsiä ja omia arvojaan enempi vähempi onnistuneesti toteuttaa... :) Toivotaan, että mahdollisimman moni meistä onnistuisi luomaan itseensä mahdollisimman puhdasta rakkaudellisuutta ja rauhantahtoa, niin ehkäpä maailma piankin alkaa muuttua.

Kaikkea hyvää sinulle! :)