Bittiavaruuden mustat aukot

Spontaanius on kivaa. Leikkisyys ja luominen on lisäksi melkein Must, että elämässä jaksaa. Mutta pitäisikö silti opetella tekemään asiat jo ekalla kerralla valmiiksi, kun tämä kone ei oikein toisia mahdollisuuksia suo? Minusta olisi niin kiva parannella ja hioa tuotoksiani aina vain paremmin toiveitani vastaaviksi, jos ne eivät vain sen seurauksena pääsääntöisesti katoaisi kokonaan.

Niinpä pitäisi jo nyt, kun kirjoittaa. tietää, miten tämä päättyy, ja minkälaisen kuvan tekstin kumppaniksi valitsee. Mutta jos se kaikki olisi jo selvää aloittaessa, niin enpä tiedä kauanko jaksaisin kirjoittelemista jatkaakaan.

Siinäpä pulma, suuri ja julma! Lisäksi voi tietysti sitten pohtia, että kun ei kai mustiin aukkoihinkaan mikään lopullisesti häviä (vaan häviää vain meidän näkyvistämme), niin jäävätkö kerran kirjoitetut tekstimme (ja ajatellut ajatuksemme) kuitenkin jonnekin jotenkin...