Tekstejä katoaa. Kuvia ei saa valikoitua, ja jos jotain valikoituu, niin ihan väärää. Kaiken huipuksi onnistuin ilmeisesti poistamaan vahingossa valokuvablogini tekstinkirjoitusosasta valintapalkista suurimman osan, mukaan lukien sen kaikkein tärkeimmän kuvienliittämis -painikkeen. Jeeee...
Elämää se vain on ja hyvää muistutusta siitä, ettei tee asioista itselleen liian tärkeitä (vaan kyllä silti harmittaa!).
Aurinko paistaa ulkona ja oikeasti kaikki on hienosti.
Hetkessä elämisen opetteleminen tuntuu vaativan aika paljon keskittymistä ja huomiota. Ei se suju tosta vaan harjoittelematta. Varsinkin nämä keinomaailmat: tietokone, tv yms., tuntuvat saavan minut totaalisesti unohtamaan hetkessä olemisen ja koko olemus (keho ja mieli) kiristyy ja särkee ja ärsyttää. Kuinka järjetöntä toimia niin. Ja inhimillistä.
Keskitänpä nyt aimo annoksen myötätuntoa kenkusti voivaa itseäni kohtaan. Se auttoi, nyt tuntuukin jo paremmalta. Ja päälle vielä syviä, rauhaisia hengityksiä. No niin, taidanpa olla jo paremmin (ja paljon mukavammin) läsnä tässä hetkessä.
Eilen oli mahtavan kaunis ulkoiluilma ja liitän tähän luonnon kauneutta silti retkeltä.
1 kommentti:
"Sama orpous on puun miljoonan lehden.
Huminassa ken yhden kuisketta kuuli."
Lähetä kommentti