keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Millainen on arvokas elämä?

Kuulin kahdesta vanhuksesta, jotka eivät enää tahdo kokea elämäänsä tärkeäksi ja arvokkaaksi, ja ihmettelevät vähän, mitä täällä enää tekevät. Samanlaista tunnetta minullakin on ollut aika usein, vaikken ihan vanhus vielä olekaan. Taitaa tälläinen tuntemus olla aika yleistä luterilaisessa hengessä, tehdyn fyysisen työn merkitystä korostavassa yhteiskunnassa. Moni ajattelee, että ellet "ansaitse" rahaa, rahaa, rahaa, ei sinulla paljon arvoakaan ole.


Minä näen hiukan toisin: tärkeämpää on tuottaa lisää hyvää ja harmoniaa ja kauneutta maailmaan. Kyllä hyväntahtoinen, lämminsydäminen mummo, joka kauniisti hymyillen todella kohtaa jokaisen vastaantulijan, on mielestäni maailmalle arvokkaampi kuin esimerkiksi tupakkatehtaan itsekäs, ärtyisä pomo, joka ei ehkä edes perheelleen pysty antamaan rakkautta, kun kaikki aika menee rahan ahnehtimisessa keinolla millä hyvänsä. Vaan arvokkaita ovat silti nämä ahneet pomotkin, heillä on mm. aina mahdollisuus oppia ja muuttua, ja alkaa keskittyä hyvän tekemiseen maailmassa  tai tehdä edes yksittäinen hyvään pyrkivä teko.

Iloa, kauneutta, yhteistä hyvää luovien ajatusten ajatteleminen ja tekojen tekeminen on sitäpaitsi niin itsellekin iloa tuottavaa, että jo sen takia siihen on mukava pyrkiä!
Oikein ihanaa talvipäivän jatkoa Sinulle!

***

maanantai 14. helmikuuta 2011

Lämpimien ajatusten ystävänpäivää

Ystävänpäivä on uudehko juhlapäivä, jolloin ihmisillä on tapana muistaa ja tervehtiä läheisiä ja rakkaita ihmisiä. Hienoa, että tälläisiä päiviä on. Äsken erääseen mukavan blogin ystävänpäiväpostaukseen kommentoidessani tuli mieleeni, että luontokin on todellinen ystävämme. Vaikka luonnosta nautimmekin, milloin ja miten näytämme luonnolle itselleen arvostustamme?

Ja toisaalta, eikö ihan joka ikinen ihminen ja eläinkin voisi laajasti ajatellen olla ystävämme, jos vain annamme siihen mahdollisuuden kohtaamalla avoimin mielin rakkaudella ja arvostuksella kaikki, jotka elämäntiellämme vastaan tulevat?

Oikein ihanaa ja rakastavaa ystävänpäivää Sinulle!

***

perjantai 11. helmikuuta 2011

Näköalapaikalla

Luontokuvailua harrastellessa ja kuvakäsittelylläkin leikkiessä on ihana seurata muiden upeita blogeja ja yrittää jotain oppiakin niistä. Usein tulee tunne, että toisilla on niin hienot maisemat (vaikkapa Norjan tunturit tai Pohjois-Suomen erämaat tai ulkosaaristo) tai huippuhieno kamera, niin ettei itse voisi aikaansaada mitään yhtä upeaa. En usko, että siitä kuitenkaan on kysymys. Jokainen paikka on omalla tavallaan näköalapaikka jollekin, jonka pitää vain tulla nähdyksi. Olen itse ottanut eräät pidetyimmistä kuvistani sisällä kotona ollen omasta kerrostaloikkunasta, ikkunasta itsessään ja taivasmaisemista, joita täällä 8. kerroksessa ehkä tulee katsottua tavallista helpommin.

Kysymys on vaan avoinna olemisesta tässä hetkessä ja havainnoinnista. Jos lähden kuvailemaan mielessäni jokin tietty asia, jonka uskon näkeväni, ei se yleensä onnistu. Mutta jos lähden hienoon paikkaan avoimin mielin odottaen näkeväni vaan jotain kaunista ja olen sitten siellä vain havannoiden, niin useimmiten jotain upeaa pääsenkin kuvaamaan. Mutta sitä ei voi tietää, onko se laajaa maisemaa vai pientä yksityiskohtaa, ja siksi minun pitää vain olla avoin kaikelle ja katsea ihastellen ja ihmetellen ympärilleni.


Uskoisin, että näin on muussakin elämässä. Olemme koko ajan näköalapaikalla, aitiopaikalla johonkin erityiseen, jonka pitää vain tulla nähdyksi.

Oikein ihanaa viikonloppua Sinulle!
Täällä näyttäisi paistavan aurinko jo kolmatta päivää, upeaa!

***

torstai 3. helmikuuta 2011

Tehokkaampi tapa muuttaa

Paljon on kirjoitettu siitä, että vastustaminen vain lisää voimaa siihen, mitä vastustaa. Minusta tuntuu, että useimmiten myös halu poistaa jotakin on huono tapa muutokseen, se on sitä samaa vastustamista vain toisessa muodossa.

Innostavan lisääminen   on mielestäni paras tapa toteuttaa muutosta. Lisäämällä jotain innostavaa muutoksen tarpeessa olevaan tilanteeseen luo siihen hyvää energiaa. Esimerkiksi, jos laihduttamisessa keskittyy vastustamaan nykyistä painoansa ja haluaa poistaa sitä (vieläpä vähentämällä jotain eli syömistä), niin siitä saa luotua itselleen varsin työlään ja vaikean. Ja voipi hyvinkin olla, että kaikkien niiden kokemiensa puutoksen, taistelun ja rasituksen laihdutusaikojen jälkeen helposti katsoo ansainneensa taas epäterveellisiä herkkuja.
Innostavan lisäämisen toimintatavalla se hoikistuminen toimisi vaikka niin, että lisää paljon itseä innostavaa liikuntaa tai muun inspiroivan harrasteen, joka ei jätä aikaa turhalle herkuttelulle ja joka tuo hyvän olon ilman liiallista syömistäkin.
Tai/ja lisäämällä hyvänmakuisia hyvää tekeviä ruokia, jolloin tilaa jää vähemmän epäterveellisille ja myös kun kehon mineraalitarpeet täyttyvät, niin luultavasti tarve ahmia epätervettä vähenee.
Tai/ja lisäämällä ja toistamalla mielessään innostavia kuvia itsestään toivomansa painoisena ja energisenä, jolloin mielikuvat ohjaisivat toimintaakin kohti hyvinvointia.

Missä tahansa tilanteessa voi lisätä jotain innostavaa ja tehdä tylsäksi tai kurjaksi kokemastaan tilanteesta  innostavan tai rentouttavan tai muuta mukavaa. Yksitoikkoiseen usein toistuvaan askareeseen kuten tiskaukseen voi lisätä jotain, vaikkapa rakastamansa laulun laulamisen tai kuuntelemisen, tai hi-taam-mat luovat liikkeet, joiden tekemisestä on todella tietoisen nauttiva, tai kokea lämmintä yhdessäoloa läheisen ihmisen kanssa yhdessä tiskaten.

Mihin tahansa hetkeen voi lisätä innostavaa ja tehdä elämästään niin paljon nautittavamman.
(ja nyt minun on syytä jatkaa tämän opettelua...)

Paljon innostavia ihania elämänhetkiä Sinulle!

***