tiistai 28. kesäkuuta 2011

Tyhjyys = loputtomasti mahdollisuuksia

Viime aikoina en ole oikein osannut kirjoittaa tänne mitään, kun kaikki on pitkään sisälläni ollut sellaisessa suuressa käymistilassa. Sisälläni on liian paljon tavaraa, liian paljon erilaisia pyrkimyksiä, erilaisia tavoitteita, erilaisia ajatuksia. Tämä suuri sisäinen käymistila on niin tilaavievä, että lähes kaikki ulkoinen on pysähtynyt. Tarvittaisiin tilaa. Tarvittaisiin yksinkertaisuutta. Tarvittaisiin selkeyttä. Tarvittaisiin puhdas mieli.


Kun olisi tyhjyys, olisi loputtomasti mahdollisuuksia ilmentyä. Mutta kun on liian täynnä kaikkea tuskin tarpeellista ja hyvin haluton luopumaan yhtään mistään elämässään, niin sitten elämä on tälläistä. Eikä se silti mielestäni ole väärin. Se vain on. Elämää tälläisenä. Ei useinkaan kovin elävältä tuntuvaa. Mutta silti. On. Minulle se oikealta tuntuva tie ja tapa tällä hetkellä. Miksen noudattaisi omaa sisäistä tietoani!?

Kun tarpeeksi kauan puskee päätään seinään, jossain vaiheessa väkisinkin rupeaa miettimään jotain viisaampaa keinoa ja saattaa löytää oven. Ja siksi se hullultakin tuntuva tapa voi olla kaikkein oikein. Mielestäni on tärkeää tehdä elämässään tarpeeksi paljon "vääriä" valintoja, jotta oppisi.

Jonain päivänä minusta tuntuu, että olen ehdottomasti menossa ja pyrkimässä tuonne. Selvästi. Pari päivää myöhemmin minusta alkaakin vahvasti tuntua, että jokin toinen olisikin se kaikkein oleellisin. Ja myöhemmin taas joku muu. Sen verran alan tässä oppia, että oikeastaan en tiedä juuri muuta kuin sen, etten tiedä. Ja koitan oppia hyväksymään sen, varman tiedon puuttumisen, elämän epävarmuuden, epäselkeydenkin. Ei ehkä kovin nautittavaa, mutta silti ehkä viisaampaa pysähtyä kunnes selkenee, kuin loputtomasti poukkoilla ilman selvää suuntaa milloin minnekin.



Toivoisin silti, että voisin puhdistua, avartua, yksinkertaistua niin, että löytäisin tyhjyyttä, tilaa loputtomille mahdollisuuksille. Että voisin päästää irti kaikesta turhasta takertumisesta, mihinkään. Oppisin vain rakastaen olemaan, aitona juuri siinä tilanteessa, sellaisena kuin se tilanne kulloinkin on.

***