näkemään, kuulemaan, kokemaan toinen toisensa
meidän kaikkien yhteisen olemassaolon.
Jos kukaan ei enää menisi piiloon todellista itseään,
vaan kohtaisi ja näyttäisi myötätunnolla
Jos kukaan ei jättäisi välittämättä,
ei jättäisi kohtaamatta todella toista ihmistä,
ei pitäisi toisen hyvin vointia vähempiarvoisena.
vaikka tämä olisi miten kaukana,
vaikka tämä ei kuuluisikaan siihen yhä pienenevään piiriin,
jota kutsumme kulloinkin meiksi.
Jos kukaan ei kuvittelisi pää puskassa,
että ongelmat voi kaikki lakaista ikuisesti maton alle..
Jos kukaan ei lapsen lailla lyhytnäköisesti kuvittelisi,
että aikaa muutokseen on loputtomasti.
Jos annettaisiin piut paut lisää hamstraamiselle,
piut paut turhissa kilpailuissa pärjäämiselle,
ihmiset rikkirepivälle suorittamiselle.
Jos edes jostain sisältämme
löytyisi pieni pisara todellista ihmisyyttä,
joka kestäisi kauemmin kuin yhden pinnallisen toivotuksen,
parin pienen aikomuksen verran,
Jos valitsisimme lämminhenkisen pienen elämän
Jos alkaisimme elää tätä hetkeä,
ainoaa jossa voimme oikeasti elää,
eilisen ja huomisen sijaan.
Jos kukaan ei siirtäisikään vastuuta muutoksesta muille,
ei odottaisi, että muut toimivat ensin.
Jos jonain päivän olisikin
ihmisen sisin arvomaailma muuttunut,
niin samalla silloin muuttuisi kaikki muukin...
***