lauantai 23. syyskuuta 2017

Helppo, mukava, hauskakin Läsnäolo-harjoitus !

Ihmisen mieli on normaalitilassa meistä useimmilla tavattoman levoton, kuin ylivilkas hemmoteltu pikkulapsi, koko ajan säntäilemässä milloin minnekin, pyöritellen itse keksimiään kauhu- ym. tarinoita. Ja kun mielensä antaa vapaasti olla sellainen, se pääsee helposti hallitsemaan koko "perhettä", koko minuutta epäkypsänä pikku-diktaattorina.

Ihmisen on kuitenkin mahdollista myös hiljentää ja/tai ohjata sitä ikuista tarinavirtaa. Erilaiset meditaatio- ja rentoutustekniikat ovat hyviksi koettuja menetelmiä, joista itse kukin voi etsiä parhaiten itselleen sopivan vaikkapa kirjastojen kirjoista tai erilaisilta kursseilta. Monenlaista olen itsekin lyhyesti kokeillut, mutta mikään ei oikein ole tuntunut olevan se "mun juttu". 😃 Silti joitakin niistä satunnaisesti käytänkin (tietysti säännöllisyys olisi paljon paremmin vaikuttavaa...). Siinä ohessa minulle on kehittynyt seuraavanlainen omatekemä läsnäoloharjoitus/rentoutus/meditaatio, joka saattaisi olla helppo ja mukava tapa sellaiselle aloittajalle (ja miksei muillekin), jonka on vaikea saada itseään noudattamaan kaikenlaisia tarkkoja sääntöjä. Ja joiden mieli (kuten minulla) ei ole lainkaan innostunut jatkuvasta palauttamisesta tarinoista takaisin kuhunkin noudatettavaan menetelmään. 😊

Helppo, mukava Läsnäolo-harjoitus:

Asetu mukavasti vaikka pitkällesi ja tee olostasi mahdollisimman mukava. Anna kehosi rentoutua ja mielesi rauhoittua sen verran kuin ne ovat siihen valmiita juuri nyt. Ala sitten rauhaisaan tahtiin pyörittää mielessäsi leppoisaa siansaksapuhetta, sellaista kuin vielä puhetaidoton täysin läsnäoleva pikkulapsi pyörittäisi. 👶 Anna sen virrata hissukseen vapaasti (tekadako-diiiiii... sept..suuuuh...tabu-haaa, venatuko..miiii-lamitosivaa.. aaa... :D). Voit olla luova juuri omalla tavallasi, jos vaikka lauleskelu tuntuu luontevammalta, niin siitä vaan! ☺ Tee tätä jonkin aikaa, jotta totut siihen. Anna myös hengityksesi olla täysin vapaa, anna sen virrata juuri sellaisena kuin se kulloinkin haluaa. Jos se tykkää taukoilla, ottaa erilaisia rytmejä, kaikki ok. :) 
Kun vauvaääntely alkaa sujua mukavasti, lisää siihen kehon kuuntelu ja anna itsesi havaita mikä kehosi osa milloinkin haluaisi tehdä jonkin pikkuruisen liikkeen. Kun sellaisen halun kehossasi aistit, anna liikkeen toteutua, juuri sellaisena ja sen pituisena, kuin se osa silloin haluaa. (Vaikkapa nenän nyrpistys, isovarpaan kääntelyitä, erilaisia ilmeilyjä, kehonosan painautuminen vahvemmin sänkyä vasten, hengityksen leikkirytmitys, sormen koukistus, pieni heijaus... mitä vain, mitä kehosta nautinnolla nousee.) 👋 
Jatka vauvapuhetta ja kehon inpulssien toteuttamista juuri haluamasi ajan. Nauti läsnäolosta samalla antaen mielellesi rauha kaikista tarinoista ja kehollesi rentoutunut tilaisuus tulla huomioiduksi ja toteuttaa itseään. 
Kun totut tähän, voit käyttää sitä missä vain, vaikka kävelyllä tai tiskatessa. :) 💃

Toivottavasti tämä antaa sinulle mukavan keinon pysyä helpommin nyt-hetkessä voiden mahdollisimman hyvin! 💗

*

lauantai 16. syyskuuta 2017

Aikaa on kulunut...

Onko mikään muuttunut??
Edelleen näytän olevan samaa mieltä asioista muutamien joidenkin vuosien takaisen itseni kanssa. :) Tuntuu, että olisin paljonkin muuttunut, mutta toisaalta samojen kysymysten äärellä olen yhä. Ja yhä poissa työelämästä. Yhä tärkeämmäksi tuntuu päivä päivältä muuttuvan sisäisten asioiden kuntoon saaminen. Vaikka ulkoiset asiani useimpien nykyihmisten näkemyksen mukaan ovatkin varmaankin pahasti pielessä, niin meneminen jonnekin, ennen kuin suunta on selvillä ei kerta kaikkiaan tunnu mielekkäältä. On vain yritettävä hiljentyä, tässä yhä meluisammassa maailmassa.



Valokuvaus ja some ovat muodostuneet minulle tietynlaiseksi henkireiäksi, mutta joka toisaalta ei kunnolla anna sitä, mitä siitä hakee. Koen, että netin kautta olisi varmaankin myös löydettävissä sellaisia yhteyksiä ihmisiin, joita toivon. Mutta jotenkin kaikki jää aina niin pinnalliseksi ja yleiseksi miellyttämiseksi (tai joidenkin kohdalla tahalliseksi ärsyttämiseksi tai jatkuvaksi samasta asiasta valittamiseksi), aitouden sijasta.



Miksi kirjoitan tätä nyt? Etsin edelleen ihmistä. Aitoa syvällistä ihmistä, itsestäni ja muista. Toivo elää aina, että jokin ajatukseni, jokin tekoni, jokin jossain, muuttaisi jotain, jossain, hyvän suuntaan. Maailmassa, yhdessä lukijassa, minussa itsessäni.

Kaikkea hyvää joka tapauksessa elämääsi, mahdollinen lukijani!! <3

*