Pienen teon tärkeys

Pienimmänkin muutoksen tekeminen hyvään päin juuri tässä hetkessä, on aivan valtavan paljon parempi kuin sen toteutumatta jääminen!

Olen viime aikoina todella joutunut etsimään motiivia elämiseen, monesti olo on ollut niin epämiellyttävä ja tulevaisuuskin vaikuttanut olevan menossa pikemminkin huonompaan kuin parempaan päin. Eivätkä pelkät hyvät aikomukset ja hyvän tahtomiset kaikille ole riittäneet sitä muuttamaan, kirjatieto ja ajatukset eivät korvaa käytännön toimia. Näin ollen olen joutunut etsimään keinoja kyetä kohtaamaan todella olemassa oleva hetki niin, että se voisi tuntua enimmäkseen kohtuullisen kivalta ja tulevaisuuskin jotain lupaavalta. Eli siis tyypilliseen tapaani olen pohtinut, pohtinut ja pohtinut. Lopulta siitä syntyi edellisen blogitekstini
lisäksi tuo ylinnä oleva päätelmä ja se onkin tuntunut kantavan yllättävän hyvin. Kun olo tässä hetkessä on hankala, niin tärkeintä on TEHDÄ tässä hetkessä jotain, joka tavalla tai toisella tuo lisää hyvää maailmaan (vaikkapa syvä rauhoittava henkäys oman kehon hyvinvoinnin lisäämiseksi, hellä sana toiselle tai jotain yleistä hyvää). Sen teon merkitys on valtavan paljon suurempi kuin ensiajatukselta huomaakaan: itse teon positiivisen arvon lisäksi se auttaa tuntemaan mielen hyväksi, kun on tehnyt jotain hyvään johtavaa. Positiivinen mieli taas parantaa kehon hyvinvointia. Pieninkin hyvä teko saattaa toimia jollekin innoittavana esimerkkinä ja lähteä siitä lumipalloefektinä eteenpäin. Se teko on yksi tärkeä askel kasvattamassa omaan mieleen hyvään johtavaan tapojen ja tottumisten muotoutumista. Se muuttaa maailmaa hitusen hyvän suuntaan. Muitakin hyviä vaikutuksia varmasti on. 

Ei tekojen tarvitse olla suuria eikä asettaa mieleensä valtavia vaatimuslistoja, päin vastoin. Vain pienen pieni hyvän suuntaan johtava teko juuri nyt, tässä hetkessä. On se teko mikä tahansa, mitä juuri minä pidän juuri nyt hyvän suuntaan johtavana. Ei muuta. Ja silti valtava muutos. Maailma on sen jälkeen erilainen, kuin jos en tekisi mitään.

***

Ihanimmin tässä hetkessä

- Mikä tekee tästä hetkestä aivan ihanan?

* Hetki voi olla ihana vain, jos siihen Pysähtyy läsnäolemaan (tuo koko huomionsa tähän hetkeen).

* Irtipäästäminen uskomuksista, että (muka) tarvitaan nyt jotain aivan tiettyä onnellisuuteen (vaikkapa jonkin vähemmän mieluisan poistaminen).

* Utelias ja kiinnostunut Tutkiminen mitä kaikkea tämä hetki sisältää ja sen pohjalta Luominen: iloa, hyvinvointia, rauhaa, onnellisuutta, rakkautta. Vain tämän yhden hetken verran. Kuunnellen kehoa: voi henkäistä ihanan rauhoittavan syvään, rentouttaa kehon osia joissa huomaa kireyttä tai kipua, astua joka askeleen nautinnollisen antaumuksella, jokaisessa eleessä ja ilmoille tuomassaan äänessä olla 100% luovasti mukana, säästelemättä, ilman varautuneisuutta. Koska se tuntuu niin hyvältä, on tässä hetkessä yhä suurempi ilo pysyä ja se saa luonnostaan jatkamaan samaa. (Tietysti se elämän pyörteissä välillä unohtuu, mutta aina on uusi mahdollisuus seuraavassa hetkessä, ihanaa.)

* Olo vain paranee ja sitten ajatus saman antamisesta myös muille alkaa tuntua todella puoleensavetävältä. Voi antaa vastaantulijan kohdatessa pehmeän luonnollisesti hymyn levitä korviin saakka. Ihan vain ilosta saada kokea tämä elämän ihmeellinen nyt-hetki ja vieläpä saada jakaa se jonkun kanssa! Voi vähän tutumpaa henkilöä koskettaa hellästi vaikka olkapäälle lämminhenkisten sanojen ja aidon läsnäolevan hymyn kera. Jos huomaa toisen tarvitsevan jotain apua tai ilahdutusta, voi yrittää auttaa, jos se toiselle sopii ja jos sen myös itse voi ilolla tehdä itseään marttyyriksi tuntematta.

* Jokainen hetki on suurenmoisen täynnä mahdollisuuksia luoda vähän lisää onnellisuutta. Nimenomaan luoda. Ja mikä onkaan ihanampaa kuin käyttää omaa ainutlaatuista luovuuttaan. Tuoda juuri tähän hetkeen tämän hetkisen inspiraationi mukaan hiukan lisää onnellisuutta (itselle ja/tai muille), ihan pienen helposti annettavan hitusen verran, eihän hetkeen enempää mahdukaan...  Kuinka hienoksi se tämän hetken, ja olon ja mielen saakaan! Kuinka ihanaksi nämä lisäonnellisuuden luomishetket saavat koko elämisen. Miten voisi tämän hetkensä, ja toisiaan seuraavien hetkien myötä koko elämänsä, enää paremmin ja ihanammin käyttää??!

Ja muistaa: Kukaan muu ei voi luoda samaa kuin Sinä!

***

Kiitos tunnustuksesta, Mini! Ja tekstiä "saavutetusta edusta"

Kiitos,  Mini, tunnustuksesta!
 
Koska se on jo kiertänyt niin paljon, en enää tällä kertaa jaa sitä eteenpäin. Hienoja blogeja kyllä löytyy, katsokaa vaikka tuolta sivupalkista (tosin en sitä ole aikoihin saanut ajankohtaistettua).

Viime päivinä mieltäni on kovasti askarruttanut ns. "saavutettu etu". Olen aina ärtynyt hieman, kun ihmiset ovat pitäneet itsestään selvänä, että kun kerran jotain hyvää (vaikkapa työelämässä) on saanut, niin sitä ei sitten kukaan enää koskaan saisi viedä pois. Vaikka ihan kaikki elämässä on jatkuvaa muutosta, kaikki ihmisessä (soluista ajatuksiin ja asenteisiin) muuttuu koko ajan, samoin kaikki maailmassa. Ihan koko ajan. Ei ole olemassa mitään pysyvää saavutettua etua tai itsestään selvää. Huomasin viime päivinä, miten paljon mieleni pitää kiinni kaikenlaisesta "saavutetusta edusta", terveysongelmien lisääntyessä vastustan entisten saavutettujen etujen menettämistä (vaikka silloin kun tilanne oli kannaltani miellyttävämpi, en vaivautunut olemaan kiitollinen niistä eduista tai edes huomioimaan niitä), sisäisen yhä hankalamman olon lisääntyessä samoin, tai ihmisten poistuessa elämästäni tai maailman muuttuessa asia kerrallaan. En ollut läsnä, en vaivautunut pysähtymään hetkiin nauttimaan kaikesta miljoonista ihanuuksista, joita kussakin hetkessä oli. Onko nyt sitten kaikki menetettyä ja ihan kurjaa? No, ei todellakaan. Vieläkin on kaikissa hetkissä niin äärettömän paljon ihania mahdollisuuksia, (vaikkei montaa sellaista ihanaa asiaa enää olekaan, joita ennen oli ja joita "itsestäänselvinä" en vaivautunut huomioimaan ja arvostamaan), kun vaan päästäisin mielessäni irti vertailusta ennen olleeseen. Tiedän hyvin, että onnellisuuteni riippuu siitä, miten paljon arvostan kaikkea ääretöntä määrää ihanuuksia ja mahdollisuuksia, mitä minulla koko ajan on. Mutta miten käännän tuon napin päässäni oikeaan asentoon, miten pysäytän tuon "saavutettua etua" vaativan ajatusvirran?
Niin kuin kaikki muutos, se vaatii energiaa ja huomiota. Löytyköön minusta se energia ja huomio!

Valoisaa maaliskuun jatkoa kaikille!

***