Olen edelleen sellaisessa välivaiheessa, mutten toisaalta tahdo pitää tuota edellistä tekstiä loputtomiin päällimmäisenäkään. Yritän tällä hetkellä (taas kerran) muuttaa koko elämänasenteeni. Oppia jatkuvan huolestumisen sijasta luottamaan elämään (mm. affirmaatioiden avulla) ja oppia etsimään, tuntemaan ja näkemään valtavasti kiitollisuuden aiheita ihan jokaikisessä nyt-hetkessä, riippumatta siitä vaikka olo ei niin mukava olisi. Tiedän sen olevan mahdollista, hyvä esimerkki onnistumisesta oli aikanaan jo kertomanikin vatsatauti, jonka aikana harjoittelin kiitollisuutta ja se onnistui.
Ei hyödytä ihmistä, vaikka hänellä olisi kaikki maailman aarteet, jos hän ei osaa tuntea niistä kiitollisuuden iloa. Mutta onnellinen on se ihminen, joka osaa avata sydämensä kiitollisuudelle ja näkee siihen aihetta kaikessa. Miten hän voisi olla olematta onnellinen???
Uuden kokonaisvaltaisen elämänasenteen oppiminen (aivopesu! tosi likaisiin aivoihini...) vaatii silti työtä, työtä, työtä ja sisukkuutta taas uudestaan ja uudestaan. Edellisillä kerroilla en ole ollut riittävän sitkeä ja pitkäjänteinen, vaan olen antanut jonkin masentaa ja lopettanut puolittaisiin yrityksiin ja niin on asenteenikin jäänyt puolittaiseksi. Mutta nyt. Olen jo jatkanut kauemmin kuin aiemmilla kerroilla ja vakaa aikomukseni on jatkaa, kunnes minulla on putipuhtaat elämään luottavaiset, kiitollisen asenteen aivot... :))
Sydämelliset kiitokset teille, että olette olemassa ja luette postauksiani!
8 kommenttia:
Ihana kuva!
ja ihana postaus♥
Itse ajattelen aikalailla samoja asioita...
kkitollisuutta, vastaanottamista nöyränä ja ylpeänä itsessään...
Iso rutistus sulle..
elämä kantaa..
Kiitos, Hanne! Iso rutistus myös Sinulle!
Elämämme on välillä tuulta ja tyventä. Kovasti minäkin itselleni affirmaatioita opettelen ja joskus vain ottaa vastatuulta niin paljon että affirmaatiot hiiteen....kunnes se valonpilkahdus taas saa uskomaan ja jatkamaan siitä mihin jäin. Kiitos Kiki sinulle itsellesi kun autoit minua avaamaan silmäni oman ongelmapulmani kanssa.
Ihminenhän kehittyy ja kasvaa niiden omien vastoinkäymistensä ja toki myös iloisten asioiden myötä, minä en olisi minä, jos minua ei olisi jauhettu jos jonkinlaisen myllyn läpi.
Hyviä affirmaatioita Sinulle!
Niinpä, Laventeli! Ei aina ole helppoa jatkaa sisukkaasti affirmaatioita. Hassua miten se voikin välillä olla niin haastavaa, vaikka niin monesti on nähnyt, että se toimii...
Sitä se on tämä elämä, tyyntä ja myrskyä, todella hyvän kuvan valitsit tähän kauniiseen postaukseen.
Lempeää sunnuntaita
Halaus
t
seijastiina
Kiitos, Seijastiina! Muuttuvaistahan se elämä on. Nyt uskon ja toivon aikaansaavani itsessäni tämän suuren sisäisen muutoksen.
Oikein ihanaa sunnuntaita Sinulle!
Olen päättänyt tehdä lukukierroksen kaikkien lukijoideni sivuille, mutta ah, jostakin syystä kone avaa sivut raivostuttavan hitaasti. Myös tämä kesti kauan, tässä' ehtii jo unohtua mihin piti vastata, mutta muistan nyt edes sen että mainitsit että vaikka ihmisellä olisi kaikki elämän ihanuudet, mutta hän ei olisi kiitollinen niistä eikä onnellinen kaikki olisi turhaa. ja näinhän raamattukin sanoo, vaikka omistaisit koko maailman mutta sinulla ei olisi rakkautta sinulla ei olisi yhtään mitään . niinpä hyvin kirjoitit
Kiitos, Aikatherine!
Mukava, että koneesi lopulta toimi. Siitäkin kun oppisi olemaan iloinen, että kone lopulta toimii, takkuaminen kun tuppaa ainakin minua valtavasti ärsyttämään.
Lähetä kommentti