Hupsista! On kulunut viikko edellisestä kirjoituksesta. Syvemmät ajatukseni ovat kovasti olleet pysähdyksissä. Jotain minussa silti tapahtuu, niin kuin ihmisessä yleensäkin.
Prosessi etenee.
Luen toisten mielenkiintoisia blogeja.
Erityisesti http://www.viidakkomies.com/ on herättänyt paljon ajatuksia. Mutta jos sitä lukee, niin kannattaa lukea enemmän kuin yksi kappale, enemmän kuin yksi teksti, niin saa paremman käsityksen siitä, mistä on kyse. Kokonaisvaltaisesta elämän- ja elämännäkemyksen muutoksesta yhden todella rohkean ihmisen esille tuomana.
Myös http://quinoaa.blogspot.com/2010/12/vastustatko-vai-hyvaksytko.html ja http://itkupillinkyynelkanava.blogspot.com/ viimeisimmät postaukset ovat erityisesti sopineet tämän hetkiseen olotilaani. Hyvin ovat oivaltaneet elämän dualistisuuden.
Tuntuu usein, että monet syvällisemmistä asioista kiinnostuneet helposti jonkin aikaa jonkun uuden oivalluksen saavutettuaan leijuvat euforisissa tunnelmissa. Tunne on upea. Silloin on kiusaus uskoa, että nyt on saavutettu ja löydetty jotain muita hienompaa, lopullinen vastaus. Että se on pysyvä tila. Ja sitten elämä näyttää, että kyllä se toinenkin puoli on olemassa, aina vaan. Ehkä erilaisena, mutta kuitenkin. (En osannut tuota nyt oikein ilmaista, toivottavasti ei yksikään koe tätä itseensä kohdistetuksi, ei ole tarkoitus!)
Elämän negatiivinen puoli näkyy myös meidän ihmisten tarpeessa arvostella, vähän kaikkea. Kun oma olo ei ole oikein hyvä, niin on halu väheksyä toista. Jotta oma ego ja olo vähän kohenisi (ja olisi onnellisempi), jos toiset saa vedettyä oman olon tasolle. On todella vaikea saada itsensä sellaiseen tasapainoon, ettei väheksytyksi tuleminen vaikuttaisi. Silti, siinä on rakentava hedelmällinen ratkaisu. Tasapainossa, negatiivisenkin olemassaolon hyväksyvänä, tuo itse lisää tasapainoa ja hyväksyntää maailmaan. Kun ympärillä arvostellaan, olla vain itse rakastaen levollinen. Ja jos siihen tilaan pääsee ja siitä tilasta lähtee jotain toimintaa rakastavaan suuntaan (ilman vastustusta), niin hienoa.
Ulkona leijailee kauniita isoja hiutaleita. Ja ikkunalaudalla on osittain n. 40 cm:n lumikinos. Valkoista. Pysähtynyttä. Silti tapahtuu. Hitaasti, rauhaisasti. Jotain.
Syvän rauhan täyttämää viikonloppua kaikille!
***
Useimmat ihmiset miettivät kysymyksiä mitä, missä, paljonko. Itselleni on pikkuhiljaa muodostunut tärkeimmäksi kysymykseksi: miten, aina nyt juuri tässä hetkessä. Opettelen tietoista läsnäoloa hetkessä mm. erilaisten elämänkatsomuksellisten kirjojen avulla. Niitä olenkin lukenut paljon, osan useampaankin kertaan. Kaikki luettu tieto ei vain millään tahdo pysyä mielessä, eikä ymmärrys tietysti aina ole pelkästään kirjoista luettuna omaksuttavissakaan.
1 kommentti:
I understood what you wrote:) lovely pictures of you here on your blog:)
Lähetä kommentti