Rajatonta rakkautta?

Rakkauden laki on tärkein määräys,

unohda muilla säännöillä hääräys!

Tämä muotoilemani affirmaatio kuvaa ehkä parhaiten nykyistä syvintä näkemystäni, vaikka pinnallinen minäni sen hyvin usein unohtaakin. 

Mitä sitten on rakkauden laki? Minulle se on sitä ehdotonta rakkautta, agapea. Ajattelen sen peräti rakkaudeksi, jolla ei ole todellakaan mitään rajoja. Ehdotonta rakkautta niin oman itsen kaikkia osasia kohtaan, kuin jokaista muutakin maailman ihmistä kohtaan kokonaan sellaisina kuin he ovat. Jos me vaan voisimme ajatella ja toimia joka hetkellämme ehdottoman rakastavasti niin itseä kuin muita tilanteessa olevia kohtaan, niin aina löytyisi varmaankin se paras mahdollinen yhteishyvä. Miten ihanaksi maailman voisimmekaan muuttaa... 

Tänä aamuna muistui jostain mieleeni joskus lukemani, että "ei rajoitettu rakkaus, joka asettaa ehtoja ole mitään todellista rakkautta ollenkaan. Jos vaikkapa "rakastaa" itsessään vain kaikkea mieluista, ihmisistä vain niitä kaikkein läheisimpiä, niin ei se ole todellista rakastamista. Ehdoton rakkaus rakastaa kaikkia sellaisenaan."  Ja sitten putkahti mieleeni, että eihän se rajaton rakkaus voi rajoittua vain ihmisiin. Vaan todellisen ehdottoman, rajattoman rakkauden pitää kohdistua ihan kaikkeen. Koko ihmiskuntaan, jokaiseen ihmiseen, diktaattoreihin (ihmisinä, tekoja silti oikeina pitämättä) julmimpine puolineenkin, koko luontoon kauneimmasta kukasta raivoisimpaan maanjäristykseen, kaikkeen tässä hetkessä olemassaolevaan, aiemmin olemassaolleeseen ja olevaksitulevaan.

Melkoinen ajatus, enkä oikein vielä tiedä, mitä siitä ajattelen.  Jokaisella ihmisellä on varmaan omanlaisensa näkemys asiasta. Minulla taitaa toistaiseksi olla siitä useampi ristiriitainen näkemys...

***