Monilla syvällisemmillä blogeilla (ja tietysti niiden tekijöilläkin) on tapahtunut lähiaikoina isompia tai pienempiä muutoksia. Itsellänikin tuntuu siltä, että pitäisi suunnilleen viikon välein perustaa uusi blogi, kun ilmaisun tarve muuttaa suuntaa.
Eilen illalla sain taas uuden ison innostuksen uudenlaiseen blogiin. Ei se ole luontokuvia, ei se ole humoristisuutta, ei se oikein vastaa tämän blogin pohtivuutta, eikä se oikein ole (lähinnä) kuvakokeilublogiakaan vastaava. Piilossa mulla on vielä yksi juuri alkanut blogi, jonka voin tietty muuttaa, mutta sen nimi ei taas ole sopiva. Miten pysyä perässä, kun oma luovuus säntäilee suuntaan jos toiseenkin??
Aidompi itsensä toteuttaminen, sen tekeminen jota rakastaa, johon tuntee innostusta, on kuitenkin aivan oleellisen tärkeää. Joten kyllä sen jotenkin toteutan, toivottavasti kuitenkin ilman, että tarvitsee perustaa kuudetta (!) blogia...
***
Useimmat ihmiset miettivät kysymyksiä mitä, missä, paljonko. Itselleni on pikkuhiljaa muodostunut tärkeimmäksi kysymykseksi: miten, aina nyt juuri tässä hetkessä. Opettelen tietoista läsnäoloa hetkessä mm. erilaisten elämänkatsomuksellisten kirjojen avulla. Niitä olenkin lukenut paljon, osan useampaankin kertaan. Kaikki luettu tieto ei vain millään tahdo pysyä mielessä, eikä ymmärrys tietysti aina ole pelkästään kirjoista luettuna omaksuttavissakaan.
3 kommenttia:
=)
Minulla on kolme blogia mutta aktiivisemmin käytän yhtä..
ihanaa kun luovuus pursuilee ja tekeminen rehottaa..
Sinulla on hienot talvimaisema kuvat tässä blogissa. Täällä länsirannikolla lunta on vain hitu maassa. Myllykoski jossa kävin äskenkin Koskikaraa kuvaamassa on jo niin paljon jäässä että pääsee loikkimalla kosken keskisaareen, mikä tuo lisää uusia kuvakulmia. Olen itsekin ajatellut että pitäisi erottaa kesä ja talvikuvat eri blogiin, mutta ei taida tarmo riittää. Se vaan on sääli kun on niin paljon blogi kuvia kesästälähtien ja epäilytää ettei kukaan jaksa kahlata niitä kaikkia läpi. Mutta näillä mennään nyt ainakin toistaiseksi.
Teuvo Noormarkusta
Kiitos kommenteista Hanne ja Teuvo!
Joskus tosiaan tuntuu kurjalta, kun tietää, että joku omasta mielestä erityisen hyvä kuva hautautuu syvälle blogin arkistoon...
Mutta minkäs teet, onneksi uutta kuvaa pukkaa koko ajan lisää!
Lähetä kommentti