Tänään on lopultakin se päivä, jolloin Chilessä kaivokseen jumittuneita miehiä on alettu nostaa ylös takaisin maan pinnalle. Ilmeisesti ainakin toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Hieno asia, jota varmasti kaikki ovat toivoneet ja odottaneet.
Tälläinen asia kiehtoo kovasti ihmisen mieltä: onnistutaanko pelastamaan? kuinka he siellä ovat hyvin vaikeissa poikkeusoloissa pärjänneet? mitä he kokevat palattuaan maan pinnalle? miten heidän elämänsä muuttuu tämän seurauksena?
Poikkeuksellisessa tilanteessa olevat ihmiset tai poikkeukselliset ihmiset kiinnostavat suuria määriä ihmisiä. Miten tavallisessa tilanteessa olevat tai tavalliset ihmiset voisivat myös olla toisillensa mielenkiintoisia? Miten saada huomiota tavallisille kaivosmiehille, jotka tekevät uskomattoman hankalissa oloissa vaarallista ja raskasta työtä? Miten saada huomiota sille, että työ on niin vaarallista, että siinä usein kuollaan?
Toivon kovasti, että kaikki nyt pelastettavat pääsevät turvallisesti ylös ja heidän elämänsä järjestyy hyvin. Ja että he toipuvat tuosta kaivoksen vankina olosta. Jossain luki, että eräs heistä on kirjoittamassa aiheesta kirjaa. No, jos se onnistuu, niin ainakin hänen köyhyytensä ja elinolosuhteiden pakottama työskentelynsä syvällä maan alla lienee sen jälkeen ohi, sillä kirjasta povataan joulumarkkinoiden myyntimenestystä.
Useimmat ihmiset miettivät kysymyksiä mitä, missä, paljonko. Itselleni on pikkuhiljaa muodostunut tärkeimmäksi kysymykseksi: miten, aina nyt juuri tässä hetkessä. Opettelen tietoista läsnäoloa hetkessä mm. erilaisten elämänkatsomuksellisten kirjojen avulla. Niitä olenkin lukenut paljon, osan useampaankin kertaan. Kaikki luettu tieto ei vain millään tahdo pysyä mielessä, eikä ymmärrys tietysti aina ole pelkästään kirjoista luettuna omaksuttavissakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti