keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Mikä tälle nimeksi?

Öööö... Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Jokainen niistä vetää puoleensä omalla voimallaan. Pitäisi sitä, pitäisi tätä. Haluaisin sitä ja tätä ja tota myöskin. Voisin kirjoittaa tähän melkein mistä tahansa aiheiden ja mahdollisuuksien loputtomasta maailmasta.


Mutta valita pitää. Voin kirjoittaa vain yhtä kirjainta ja sanaa ja lausetta tähän kerrallaan. Nyt. Valintani perustuu motiiveihin ja hyvin usein ne ovat likaisia (siis egosta). Jonkin laista omaa etua pitää saada, vaikka se etu olisi vain oman (luulotellun) minäkuvan egoa miellyttävämmäksi muokkaus.

Siis olenhan minä arvokkaampi ihminen, jos edes joku suostuu lukemaan, mitä minä tänne räpellän. Ja vielä arvokkaampi, jos joku joskus katsoo minun antaneen uutta näkökulmaa itselleen. Vau! Olenpa minä erinomainen! Tai jos joku viitsii kehaista jotain ottamaani kuvaa. Olen siis SUURI valokuvaaja! Kerta kaikkiaan surkuhupaisaa.

Mitä minä tänne kirjoittaisin, jos voisin tehdä kirjoittamisen ilman egon vaikutusta, pelkästään myötätuntoisesta rakkaudesta kaikkea olevaa (myös tätä minulla lainassa olevaa "minuutta" kohtaan)? Siinäpä mielenkiintoinen kysymys. Olisiko sitten enää mitään kirjoitettavaakaan?

Ainakin siinä tilassa kiinnittäisin paljon enemmän huomiota tämän minuuden kireään vointiin nyt-hetkessä ja sen helpottamiseen keskittymällä rakastavaan läsnäoloon. Lakkaisin jähmettämästä kaikkea ei-toivomaani kivuiksi kehooni. En odottaisi juuri tietynlaisia, sillä hetkellä tärkeinä pitämiäni määrättyjä nautinnontunteen tuottajia. Vaan antaisin elämän suunnattoman runsauden iloisesti yllättää minut kunakin hetkenä, ja mihinkään kiinnittymättä vain loputtomasti hämmästelisin ja ihastelisin juuri sen hetken mahdollisuuksia. Siis jos... Kyllähän niissä hetkissä välillä käy, mutta kun pitää oppia niissä jatkuvasti pysymään. Vaatii harjaannusta ja niitä valintoja. Uusia valintoja joka ikisessä hetkessä, taas ja taas ja taas. Ja ....

Kiinnostaisi silti, mitä tähän tulisi, jos pystyisi sen tyyppisessä tilassa kirjoittamaan. Olisiko se peräti jotain (oman sisäisen itsen?) kanavoinnin tyyppistä??

"Vapaus on tässä ja nyt, valita ilo ja riemu. Kokeile sitä. Yhdisty meihin. Kuuntele sisäistä ääntäsi ja leiki ja riemuitse. Villisti ja vapaasti, antaen Elämälle kaikkesi. Kuuntele meitä ja antaudu rakkauden valtakuntaan."
Tajunnanvirtaa. Tai jotain muuta. Vapaasti valittavaksi.

Hyvää aurinkoisen päivän jatkoa jokaiselle, joka egoni suureksi iloksi täällä käy!

*

1 kommentti:

hanne virtauksesta kirjoitti...

Kiitos Kiki!

Niin ihana oli lukea sanojasi, ajatuksiasi...nin paljon samaa kuin minullaki mielessäni..
Egoni pompottaa minua usein mutta onneks huomaan hänet nykyään..
Ihmettelen usein, onko kukaan itsekkäämpi , ahnaampi kuin minä joskus ajatuksissani, jotka kiusaavat yhtäkkiä ja ihmettelen...
Olen onneksi vapautunut monesta, pelosta ja uskallan luottaa elämänvoimaan, elämään ja valoon..
haluan pyytää, että näkisin rakkaudella asiat, joihin helposti tuomitseminen, arvosteleminen, meinaa hyökätä..

kiva et tulin kurkkii tänne!