Kun katselen olohuoneen sohvalta ulos näen pelkkää tasaisen harmaata. Niin taivas kuin seinät, verhot ja karmitkin ilman sähkövaloa. Tulee tunne, että on harmaan tylsää, sisällyksetöntä, yksipuolista, ikävystyttävää.Ja hämärää. Valo vähenee ja syksy etenee, vääjäämättä.
Silti, ei sen tarvitse olla tappavan tylsää.
Harmaat ja jopa mustakin ovat hienoja taustoja.
Taustoja, joissa voi hiljentyä, hidastaa, pysähtyä arvioimaan elämän sisältönsä uudestaan. Vastaako elämäni sitä, mitä sen tahtoisin olevan? Elänkö niin kuin toivon.
Mitä tahdon, tehdäkseni elämästäni luovan leikkisän, värikkään innostavan? Tahdonko kotiini sellaisen sisustuksen ihastuttavine pikkuesineineen, joka jaksaa luoda piristystä ja seesteistä mieltä? Tahdonko luoda lisää rakastavia ihmissuhteita? Ja/tai syvällisemmät ja rakastavammat suhteet rakkaimpiini? Tahdonko olla lähempänä luontoa? Tahdonko suunnata mielenkiintoni johonkin uuteen harrastukseen tai haasteeseen? Vai tahdonko vain hiljentyä, nauttia rauhaisita hämyisistä hetkistä kynttilän lumoavassa valossa.
Harmaassa on niin paljon mahfollisuuksia. Ettäkö tylsää, kun on mahdollista vaikka valokuvata harmaan sävyjä, kontrasteja!
JOS valitsen harmaan olevan tylsää sisällyksettömyyttä, voinhan minä siitä sellaisenkin luoda. Jos tahdon.
Se on yksi mahdollisuuksista.
3 kommenttia:
Harmaita on olemassa niin paljon eri sävyjä.
itse pidän tosi paljon harmaasta, siinä on paljon valoa ja lohtua, rauhaisuutta, levollisuutta..
Itse mietiskelin viikonloppuna, kun grafiikan kurssilta karkasin alexanderin yksityishoitoon, että en saisi liikaa "ajatella", "etsiä",
läsnäoloa...joka minussa aina on ollut ja aina tulee olemaan, henkisyyttä, olenhan henki oikeasti..Aivan sama kun usein asettaudun hyvään ns "oikeaan" asentoon, ei ole oikeata asentoa, on vain tarkoituksenmukaisia, optimaalisia..
Olen koko ikäni olllut kehollisisa koulutuksissa: Liikunnassa, urheilussa, tanssissa, joogassa..jne..
aina olen yrittänyt etsiä, tavoitella oikeaa, suorittaen..tuo reagointi tuo malli on iskoutunut minuun niin vahvasti..se tulee kaikkialle,,,
haluan olla vapaa, pehmeä, en korjata asentoani, vain hengittääsisään ja ulos..
sinun sanasi saivat minulle nämä ajatuksiet!!
Kun kaikki mitä maailmassa tiedetään olevan, on todellisuudessa vai aivojen tuottaman mielikuvituksen tuotetta, niin onko silloin väliä vaikka maailma näytäisi harmaalta?
Kun ihminen joskus vanhana viimeisillään miettii, minkälaista elämä oli, onko sillä silloin väliä?
Kiitos mielenkiintoisista kommenteista!
Lähetä kommentti