Niin upeasti elämä toimii peilinä sille, missä ihmisessä vielä on rakkauden puutetta. Tuo "mä tahdon!!!" on kyllä yksi parhaimmista tavoista oppia. Jos kiinnitän onnellisuuteni yhteenkään tahtomiseen (ja niitähän arkipäivässä riittää...) en voi olla onnellinen kokiessani, että jotain tiettyä on saatava, ENNEN KUIN voin olla onnellinen. Puutteen mielikuvassa eläminen tekee ahneeksi ja kärttyisäksi.
Jokainen hetki on täynnä valtavia mahdollisuuksia, kun vain pysähdyn kiinnittämään huomioni siihen. Enkä haluamaan jotain muuta, jota kulloinkin kuvittelen itseltäni puuttuvan. Jos vain pysyn myötätuntoisen ja kiitollisen läsnäolevana elämässäni, niin löydän sen, mitä turhaan muualta etsin. Ja kun mitään ei voi menettää saamatta jotain parempaa tilalle, niin millaiset mahdollisuudet jokainen hetki tarjoakaan elämän ihmeistä nauttimiselle. KUN vain muistan (niin kuin mielessäni ajattelen) palata lämpimään läsnäolon tilaan.
Useimmat ihmiset miettivät kysymyksiä mitä, missä, paljonko. Itselleni on pikkuhiljaa muodostunut tärkeimmäksi kysymykseksi: miten, aina nyt juuri tässä hetkessä. Opettelen tietoista läsnäoloa hetkessä mm. erilaisten elämänkatsomuksellisten kirjojen avulla. Niitä olenkin lukenut paljon, osan useampaankin kertaan. Kaikki luettu tieto ei vain millään tahdo pysyä mielessä, eikä ymmärrys tietysti aina ole pelkästään kirjoista luettuna omaksuttavissakaan.
Omia affirmaatioita
perjantai 15. lokakuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voi kiki, niin viisaita sanoja, ajatuksia..
Noita "Mä haluun"-ihmisiä riittää..
ja itsekin joskun näkee itsessään tuon huudon...
Meissä on niin paljon ja elämä tuo juuri tarvitsemamme meille..
jos itse haluamme elämäämme niitä asioita, joita luulemme tarvitsevamme, elämämme ei ole onnellista, aidosti..
ihanaa viikonloppua sinulle!
Kiitos! Oikein ihanaa viikonloppua Sinulle myös! Saas nähdä tuleeko lunta...
Lähetä kommentti