Mä tahdon!!!

Niin upeasti elämä toimii peilinä sille, missä ihmisessä vielä on rakkauden puutetta. Tuo "mä tahdon!!!" on kyllä yksi parhaimmista tavoista oppia. Jos kiinnitän onnellisuuteni yhteenkään tahtomiseen (ja niitähän arkipäivässä riittää...) en voi olla onnellinen kokiessani, että jotain tiettyä on saatava, ENNEN KUIN voin olla onnellinen. Puutteen mielikuvassa eläminen tekee ahneeksi ja kärttyisäksi.

Jokainen hetki on täynnä valtavia mahdollisuuksia, kun vain pysähdyn kiinnittämään huomioni siihen. Enkä haluamaan jotain muuta, jota kulloinkin kuvittelen itseltäni puuttuvan. Jos vain pysyn myötätuntoisen ja kiitollisen läsnäolevana elämässäni, niin löydän sen, mitä turhaan muualta etsin. Ja kun mitään ei voi menettää saamatta jotain parempaa tilalle, niin millaiset mahdollisuudet jokainen hetki tarjoakaan elämän ihmeistä nauttimiselle. KUN vain muistan (niin kuin mielessäni ajattelen) palata lämpimään läsnäolon tilaan.