Maailman muuttaminen paratiisiksi on tosi pienestä kiinni. Jos juuri tällä hetkellä joka ikinen ihminen tekisi yhden ainoan päätöksen mielessään: tästä hetkestä lähtien noudatan jokaisessa teossani vain yhtä ainokaista lakia: toimin joka hetki mahdollisimman rakastavasti sekä itseäni että kaikkia (kaikkea) muita kohtaan. Kenenkään ei enää tarvitsisi pelätä, ei kärsiä, aina voisi luottaa, että kaikilla olisi hyvä tahto. Jokaisessa asiassa voitaisiin sovussa luoda rakastavin mahdollinen ratkaisu.
Mitään muuta ei oikeasti tarvita. Kuinka yksinkertaista ja helppoa. Vaikeaksi meille sen tekee vain meidän vankkumaton uskomme siihen, ettei se ole mahdollista.
Meillä jokaisella on mahdollisuus lähteä pyrkimään siihen, omalla kohdallamme. Nyt. Tehdä jokaisessa hetkessä rakastavia valintoja, rakastavia kaikkia muita sekä myös itseämme kohtaan. (Ei se todellakaan tarkoita marttyyriksi rupeamista.) Etsiä kaikessa suurinta mahdollista hyvää. Toivottaa mielessään kaikille aina suurinta mahdollista hyvää. Uskoa siihen sisukkaasti. Luoda mielikuvia onnellisesta, rakastavasta itsestämme ja rakkauden vallitsemisesta koko maapallolla.
Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka juuri nytkin nälissään, kylmissään, lähimmäisenrakkauden ja huomion puutteesta kärsien odottavat, että juuri Sinä ja minä teemme sen päätöksen ja toivovat palavasti, että me avaisimme sydämemme myötätunnolle. Tekisimme sen päätöksen omalla kohdallamme, nyt ja aina jokaisessa hetkessä uudestaan, myös pienten lipsumisten jälkeen. Aina uudestaan.
Me voimme todellakin muuttaa maailmaa, joka hetki.
**
Useimmat ihmiset miettivät kysymyksiä mitä, missä, paljonko. Itselleni on pikkuhiljaa muodostunut tärkeimmäksi kysymykseksi: miten, aina nyt juuri tässä hetkessä. Opettelen tietoista läsnäoloa hetkessä mm. erilaisten elämänkatsomuksellisten kirjojen avulla. Niitä olenkin lukenut paljon, osan useampaankin kertaan. Kaikki luettu tieto ei vain millään tahdo pysyä mielessä, eikä ymmärrys tietysti aina ole pelkästään kirjoista luettuna omaksuttavissakaan.
Omia affirmaatioita
torstai 23. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti