Musiikilla on ihmeellinen valta ihmisen mieleen. Se nostaa pintaan monenlaisia tunteita, tuo mieleen jo muuten unohtuneita muistoja. Musiikin mukaan menemällä pääsee yhdellä helpoimmista tavoista oman leikkisän luovuutensa (minun lempimaailmani) kanssa yhteyteen. Musiikilla, sekä hyvällä että "huonolla" saadaan ihmiset ostamaan, hyvällä kun tahdotaan siihen musiikin mieleen tuomaan tunteeseen ja huonolla kun tahdotaan ostamisella helpottaa sitä hermostuttavaa ja ärsyyntynyttä oloa, jonka kauppojen muzaki useimmiten luo. Musiikista on niin moneksi. Ja silti moni kuvittelee, ettei hän ole "musikaalinen", ettei hän voi ilmentää itseään erilaisilla musiikin muodoilla, vain koska ehkä joskus muinoin joku on sanonut, että lauluäänen, rytmitajun tai jonkin muun ominaisuuden pitäisi olla jonkin tietyn lainen, jotta ihmisellä olisi oikeus enempi tai vähempi julkisesti ilmentää itseään musiikin avulla. Kenellä sellainen oikeus rajoittamiseen oikeasti voisi olla? Silti, harva uskaltaa edes hyräillä julkisella paikalla.
Useimmat ihmiset miettivät kysymyksiä mitä, missä, paljonko. Itselleni on pikkuhiljaa muodostunut tärkeimmäksi kysymykseksi: miten, aina nyt juuri tässä hetkessä. Opettelen tietoista läsnäoloa hetkessä mm. erilaisten elämänkatsomuksellisten kirjojen avulla. Niitä olenkin lukenut paljon, osan useampaankin kertaan. Kaikki luettu tieto ei vain millään tahdo pysyä mielessä, eikä ymmärrys tietysti aina ole pelkästään kirjoista luettuna omaksuttavissakaan.
Omia affirmaatioita
lauantai 18. syyskuuta 2010
Musiikin valtakunta
Musiikilla on ihmeellinen valta ihmisen mieleen. Se nostaa pintaan monenlaisia tunteita, tuo mieleen jo muuten unohtuneita muistoja. Musiikin mukaan menemällä pääsee yhdellä helpoimmista tavoista oman leikkisän luovuutensa (minun lempimaailmani) kanssa yhteyteen. Musiikilla, sekä hyvällä että "huonolla" saadaan ihmiset ostamaan, hyvällä kun tahdotaan siihen musiikin mieleen tuomaan tunteeseen ja huonolla kun tahdotaan ostamisella helpottaa sitä hermostuttavaa ja ärsyyntynyttä oloa, jonka kauppojen muzaki useimmiten luo. Musiikista on niin moneksi. Ja silti moni kuvittelee, ettei hän ole "musikaalinen", ettei hän voi ilmentää itseään erilaisilla musiikin muodoilla, vain koska ehkä joskus muinoin joku on sanonut, että lauluäänen, rytmitajun tai jonkin muun ominaisuuden pitäisi olla jonkin tietyn lainen, jotta ihmisellä olisi oikeus enempi tai vähempi julkisesti ilmentää itseään musiikin avulla. Kenellä sellainen oikeus rajoittamiseen oikeasti voisi olla? Silti, harva uskaltaa edes hyräillä julkisella paikalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti