Vaikka kuinka yritän opetella elämään hetkessä ja löydän paljon hienoja opetuksia, en silti ole vielä lakannut pelkäämästä ihmisen synkkää puolta. Jokaisesta meistä löytyy kaiken hienon lisäksi todella pahaa, jonka me yleensä parhaamme mukaan yritämme lakaista maton alle. Joka päivä uutisissa kerrotaan, miten ihminen on kohdellut ihmistä mitä hirvittävimmällä tavoilla. Kun niitä ajattelee, tuntuu ettei sitä voi kestää. Että elämä, maailman sisältäessä jatkuvasti tälläistä, on sietämätön. Ja kuitenkaan, ei sitä voi väistää, se tulee vastaan, aina uudestaan.
Nyt minä pysähdyin tähän.
Tarve tehdä pahaa, satuttaa silmittömästi, ihmisen halu aiheuttaa myös toisille tuskaa, jota itse kokee. Ettei olisi yksin, vaan toisellakin olisi paha olla. Eihän se onnellisuutta tuo, mutta tunteen jakamisesta kuitenkin.
Jokainen meidän tekomme (ja ajatuksemmekin) leviää aaltona maailman mereen. Joka ikinen teko. Kun valitsen arvostella tai tuomita jotakin, niin se pahaolo leviää, leviää, leviää. Kun valitsen tehdä jotain rakastavaa, myös se leviää. Yhä laajemmalle, kertaantuen.
Kuinka tärkeä onkaan siis jokainen pieninkin valintamme, aina, joka hetki.
Mutta. Se ihmisen synkkä puoli on silti olemassa. Eikä se pysy aina maton alla. Mitä sille pitäisi tai voisi tehdä?? Auttaisi varmaan ainakin, että sen ottaisi esiin maton alta ja tulisi siitä tietoiseksi. Olisi tarkkailevan, havaitsevan tietoinen tekemisestään (ja tuomitsevista ajatuksistaan ) mahdollisimman paljon koko ajan.
Entä uhka siitä, että minua sattuu, sillä tottahan on, että koska vain voi joku purkaa pahaa oloansa minuun. En vielä tiedä, miten hyväksyä asia ja sen jälkeen muuttaa omaa mielikuvaani ihmisestä. NLP-mielikuvatyöskentely varmaan olisi hyödyllistä ja hyvinkin saattaisi helpottaa asiaa paljon. Siihen ryhtymisessä sitten tulee vastaan niitä muita kielteisiä puolia ihmisestä: laiskuus, totuttuun takertuminen jne. Silti, kun jokin asia tarpeeksi ihmistä vaivaa, niin todennäköisesti, lopulta, hänen on pakko oloaan helpottaakseen tehdä ainakin jokin muutos.
**
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti